Lupauksistani huolimatta tämäkin osa tulee vähän viiveellä... :P Lohdutukseksi voin vain sanoa, että... Se oli katteeton lupaus! No toivottavasti pidätte tästä osasta, olen yrittänyt edes vähän korjailla kirjoitusvirheitä, niitähän tämä LC vilisee :D Toivottavasti nautitte lukemisesta!
"Isi! Isi!" Marjaana jokelsi suloisesti kurottaen pieniä käsiään kohti Feeliksiä. Tämä katsoi vastaukseksi tympääntyneenä lasta.
"Ei, ei 'isi'! Jestas, milloin oikein opit?" hän päivitteli. "Kutsu minua 'Herraksi' tai 'Teidän Ylhäisyydeksenne!'" Valitettavasti taaperoikäinen pikku-sim ei opi yli kaksitavuisia sanoja (ellei "syöttötuolia" lasketa).
Marjaanalla ei ollut helppo elämä. Ankeassa huoneessaan hän odotti haisevana, että joku tulisi häntä hoitamaan. Aina, kun hän kuuli askelia, hän valpastui ja toivoi Feeliksin hyväksyneen hänet vihdoin perheeseensä...
Mutta valitettavasti tulija oli joka kerta Antti-eno/Mira-täti. Kyllä Mrjaana piti hänestä tietenkin, mutta silti hän toivoi Feeliksin joku kerta saapuvan lastenhuoneeseen, nostavan hänet syliinsä ja vaihtavansa hänen vaippansa.
Sillä välin, kun Marjaana kalasteli Feeliksin suosiota, Eleanor yritti kaikin keinoin päästä siitä eroon. Hän halusi saada isän raivoihinsa ja teki kaikkea kiellettyä kuten soitti Feeliksin ja Mantan biisiä pianolla.
Kun tämä hirvittävä teko ei näyttänyt raivostuttavan isää lainkaan, Eleanor päätti ottaa kovat keinot käyttöön: hän alkoi juoda ja tupakoida! (Mistä lie sitten saanutkin päihteensä, sitä ei moni tiedä.)
Kerran Ele oli koulusta tultuaan niin naamat, että sammui heti bussista noustuaan pihamaalle! Mutta Feeliks vain nauroi ja tarjosi tyttärelleen vodkaa krapulaan.
Hän jopa osti tytölle uuden auton ihan vain miellyttääkseen häntä!
Eleanor ei tietenkään ollut lainkaan tyytyväinen (en kyllä olisi minäkään tuollaiseen värivalintaan!). Hän haukkui raivoissaan isänsä autoineen lyttyyn ja potkaisi Oranssin Unelman toisen takavalon rikki.
Mutta palatkaamme taas Neiti syrjityn pariin. Tänään on hänen syntymäpäivänsä ja Feeliks kaikessa ylhäisyydessään on päättänyt suoda lapselle sen ilon, että nostaa hänet pinnasängystä alas kasvamaan.
Tietenkään hän ei voinut jäädä katsomaan, ettei Marjaana kasva pää kainalossa tai mitään. Olihan paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten tiskaaminen!
Tässä viimeinen vilaus ihanasta harmaasta yöasusta...
Ei paha, vai? No se no väärä luulo!
*Horror viulusoolo* Jos Feeliks olisi lapsen isä, syyttäisin häntä tuosta littanenästä, vaan kun ei ole! Minkäs teet...
Marjaana aloitti heti salaisen "voita perijän paikka ja perheen tunnustus" -operaation kasvettuaan keittiötason kokoiseksi. Hän kipitti siivoamaan, jotta Feeliks yllättyisi iloisesti.
Ja koska hän halusi olla myös hyvä oppilas, päätti hän tehdä siskopuolensa läksyt, kun ei omiakaan vielä ollut.
Eleanor, joka oli ollut nukkumassa Marjaanan kasvun aikana, juoksi paikalle ihmettelemään siskoa. Ja kun hän tajusi toisen tekevän hänen läksyjään, hän täysin kimpaantui.
"Millä oikeudella teet mun läksyt?! Etkö tajua, että haluan huonon todistusen niin että isää ottaa päähän?!"
"Turha uhkailla enää!" Marjaana nauroi, "Me ollaan nyt saman kokoisia!"
"Kuules nyt idiootti! Minä olen tässä talossa se, joka määrää! Sinä et kuulu edes perheeseen!" Eleanor laukoi takaisin (jollain on noussut vähän pissi hattuun, kun isä lellii...)
"Sinun valtakautesi on ohitse! Tämä on vallankumous, joka alkaa nyt!" Marjaana huusi adrealiinin vallassa.
Seuraavassa hetkessä Eleanor oli Marjaanan kurkussa kiinni ja alkoi raivokas tappelu. Feeliks juoksi hätääntyneenä paikalle yöhoususillaan.
"Tytöt, lopettakaa!" hän inisi hädissään. On siinä mies, kun ei kahta tappelevaa lasta saa erotettua! "Älkää tapelko minun vuokseni!"
Lopputulos sitten oli tämä. Marjaana pieksi Eleanorin ihan kuus - nolla. Feeliks näytti hyvin pettyneeltä.
Tästäkös Marjaana saikin kovan saarnan.
"Mutta Eleanor aloitti!" hän yritti puolustautua.
"Sinun olisi pitänyt hävitä tahallasi, tomppeli!" Feeliks puuskahti ärtyneenä.
Eleanoria hän taas halasi.
"Hyvä, kun puollustit omaa reviiriä! Mene vaikka pomppimaan sängyllä."
Ja senhän Ele tietty teki. Toisilla sitä on hauskaa... Hän oli tästä niin hyvillään (enemmän hyvillään kuin autosta?), että antoi isälleen hetkeksi anteeksi.
Seuraavana pivänä hän sai kympin todistuksen. Marjaanalla kävi vähän huonompi tuuri.
Ele oli niin hyvällä tuulella, mutta samalla katkera tappelussa häviämisestä, että päätti tanssia taikasamban!
Ja mehän tiedämme mihin tällainen sambaaminen aina johtaa...
Tadaa! Aivan! Kasvuun! Sattuipa sopivasti kovisten valmisvaatteet! Taidan jättää ne Elen päälle!
No ei nyt sentään, enhän aivan hullu ole. Tässä on teini-ikäinen Eleanor. Tavoitteeltaan tietoinen. En ole tainnut kamlasti muistaa lasten luonteista kertoa? No, sanottakoon, että Eleanor on todella, todella sottainen, ujo ja laiska ja hyvin kiltti ja täysin leikkimielinen (juuri sellainen, jota vihaan :D). Marjaana taas olisi ihana menevä, siisti, toimelias ja vakava... Huokaus.
No, teinivuosien vaihe 1: työnnä kaali johonkin ihme kapistukseen, josta kaiken lisäksi tulee päähän sellaista roskaa kuin Juustotavoite!
Niin, siitä seuraa nälkä ja rumia ilmeitä, liikakiloja, sosiaalisten suhteiden katkeamista, yksinäisyyttä ja jakautunut persoona!
Teinivuosien vaihe 2: näytä pikkusiskolle, kuka on talossa nyt pomo.
"Hahaa! Olen kasvanut! Nyt et voita minua enää tappelussa! Pottapää!"
Tuolla ilmeellä ei voi sanoa mitään muuta kuin: "Oh, man! Pottapää??" Niin, valitettavasti olet jälleen kakkonen, Martsku. Mutta nyt et ainakaan voi tehdä Elen läksyjä!
Feeliks laittoi Eleanorin kasvun kunniaksi tämän lempiruokaa: täytettyä kalkkunaa! Hän hyräili innoissaan odottaessaan Eleanorin iloista yllättymistä.
Mutta jostain syystä hänelle ei oikein miastunutkaan. Hän tökki kalkkunaa (se oli peräisin Lennard-serkun kalkkunatilalta) ja työnsi lautasensa lopulta (silti tyhjänä) syrjään.
"Yäk mitä roskaa!" hän totesi aterian päätteeksi. "Tässä ei ollut mitään hienostunutta makua!"
"Mi-mitä ihmettä?" Feeliks kysyi epävarmana. Oliko tämä jokin vitsi? Julma pila? Hänen tyttärensä ei enää pitänyt kalkkunasta, Juicyjen suvun specialiteetistä?!
"Kaikki tässä talossa pitää nykyään tehdä itse..." Eleanor mutisi voidellessaan itselleen juustoleipiä. "Tämä sitä oikeaa gulinaristista herkkua on!"
Myöhemmin, tuohtuneena törkeään kalkkuna-kriisiin, Ele päätti hankkiutua eroon tomppeli-isästään ja kirjautua yliopistoon. Valitettavasti kansleri luurin toisessa päässä oli eri mieltä.
"Vai etten ole tarpeeks vanha ja kypsä yliopistoon! Oon 14 hei!" Ele mesosi itsekseen kokatessaan pientä purtavaa (=juustoleipiä).
Myöhemmin illalla pihalla tapahtui kummia! Feeliks oli mennyt hankkimaan logiikkapistettä ylennystä varten, kun yhtäkkiä tapahtui jotain pimeää!
OMG! En voi paremmin sanoa! Ensimmäinen kerta ikinä, kun ilman koodeja tapahtuu ufojen sieppaus! Päästä irti, Feeliks! Haluat kai vihreän lapsen!
Isänsä huutoihin (=kiljuntaan) havashtunu Marjaana juoksi paikalle hädissään. Avuttomana hän katsoi kuinka hänen rakas auktoriteettinsa temmottiin avaruuteen.
Pian pihalle saapui myös Eleanor, mutta silloin oli jo liian myöhäistä... Tytöt itkivät läpi yön odottaen isäänsä takaisin. Miten tässä nyt käy?
Tässä osa Qtonen :D Ehkä aavistuksen lyhyempi, kuin mitä toivoin tekeväni, mutta tuohon oli niin mainiota lopettaa! Nyt oon kyllä ihan liekeistä tosta sieppauksesta! :D Muistakaa kommentoida! Ensi osaan!
Kommentit