Hihei, tässä tulee Juicyjen neljäs osa! Se on päivän myöhässä uudesta osa-joka-sunnuntai-aikataulustani, anteeksi kovasti :( Meinasi käydä niin, että koko Juicyt olisivat loppuneet, kun peliin tuli ongelmia, mutta reippaana tyttönä korjasin ne ja sain kuin sainkin Juicytkin toimimaan mallkkaasti! Mutta jälleen päästän teidät nyt lukemaan. Olkaa hyvät!

  Manta katui syvästi pientä karkuretkeään ja oli päättänyt parantaa tapansa (ainoa tässä talossa, joka todella tarvitsisi tapojen parannusta on Feeliks!). Hän otti nyt lapsenhoitotehtävänsä vakavissaan. 

  Niinpä hänestä ja Eleanorista kehittyi hyvin läheiset. Yhdessä he opettelivat elämän perustaitoja, kuten puhumista ja derivaattayhtälöiden muodostusta. Kuinka kaunista! 

   Lopulta Manta rohkaisi meilensä ja meni pyytämään kamalaa käytöstään Feeliksiltä anteeksi. 

  Tämäkin myönsi olleensa ehkä pikkuriikkisen liian ankara määrätessään kotiarestia lapsensa äidille.  

  Lopulta he nauroivat vaivaantuneesti yhdessä koko jutulle. Manta oletti kaiken olevan nyt suhteellisen hyvin, mutta...

  Eräänä iltana hän huomasi olevansa mitä ilmeisimmin raskaana!

"Voi ei!" hän ajatteli. "Ei olisi pitänyt pelehtiä sen tyypin kanssa silloin, kun livahdin ulos!" Manta oli neuvoton. Hän päätti teeskennellä, ettei koko vauvaa ollutkaan ja toivoi, ettei Feeliks huomaisi koskaan mitään. Manta voisi vaikka viedä vauvan sitten roskiksille sen synnyttyä...

  Vatsa kasvoi ja kasvoi. Feeliks ei silti toisataiseksi ollut ainakaan huomannut mitään. Kotityöt kävivät kuitenkin rankoiksi. Manta olisi tarvinnut lepoa ja hellittelyä eikä epäsiistin kakaran jälkien siivoamista. 

  Eräänä päivänä Feeliks sitten uskaltautui kysymään Mantalta varovasti, että olisikohan nyt jotenkin mahdollista, että tämä oli raskaana. Hän oli huomannut mahan koon jo aikaisemmin, mutta muistaen Mantan viime reaktion mahan kasvun huomauttamiseen, hän oli lykännyt asiasta puhumista. 

   "Hehee, olenhan minä raskaana. Eikö olekin hauskaa?!" Manta yritti pitää tunnelman iloisena. "Sen isä on se yksi kaveri, jonka kanssa silloin karkasin kaupungille, muistathan?"

  Tietenkin Feeliks raivostui.

"Vai että 'sen yhden kaverin'! Senkin vastuuntunnoton pikku nilkki! Olet huono esimerkki Eleanorille! Mitä aiot tehdä, kun lapsi syntyy?! Te saatte molemmat kyllä minun puolestani häipyä!" hän huusi Mantan yrittäessä rauhoitella häntä.

  "Minä en nyt jaksa tällaista! Et sinä omista minua! Teen lapsia kenen kanssa haluan!" (finninen) Manta tuhahti lopulta ja meni ovet paukkuen kamalaan huoneeseensa.

  Myöhemmin "se yksi kaveri" soitti Juicylle Mantaa tavoitellen. Heti, kun Feeliks kuuli kuka soittaja oli ("Minä täällä, se yksi tyyppi, jolla on blondi 70-luvun afro!") hän alkoi kamalan saarnan, joka sisälti paljon nimittelyä ja keksittyjä syytöksiä.

  "Jos vielä kerran ahdistelet Mantaa, saat katua! Älä soita tänne enää!" Feeliks lopetti puhelun ja viskasi luurin menemään.

  Myöhemmin sinä iltana Eleanor kasvoi aivan huomaamatta! Tyttö taisi olla hieman hullu. Katsokaa nyt tuota paholaisen naurua!

  "Hahaa! Viimein pääsen valloittamaan maailmaa!" Eleanor riemuitsi hieroen käsiään yhteen.

  No tässä hän on sitten läheltä kasvot peruslukemilla. Noissa poskissa on kyllä jotain outoa... No ihan siveä hänestä varmasti tulee. 

  "Sinusta on kasvanut jo iso tyttö!" Manta kehui Eleanoria.

"Kiitos Manta!" tämä vastasi hyvillään. Tyttöparka kutsui äitiään etunimeltä, sillä Manta ei ollut halunnut kertoa hänelle olevansa hänen äitinsä. Hän halusi jatkaa mahdollisimman pian normaalin roskiksessa asuvan teinin elämää, eikä siihen voinut kuulua lasta!

  Päiviä kului. Eleanor nukkui isänsä vieressä, sillä Manta nukkui edelleen talon "lastehuoneessa". Eräänä aamuna Eleanor kömpi unisena sängynpohjalta ylös.

  Sitten hän muisti: "Koulu!" Kyllä vain, oli hänen ensimmäinen kouluaamunsa! Tyttö oli erittäin jännittynyt saadessaan tilaisuuden päästä Siniperän yläasteen kingiksi, aivan kuten isänsä (Feeliks oli ehkä hieman suurennellut asemaansa kouluajoilla. Itseasiassa, hän oli keksinyt sen kokonaan päästään).

  Manta jäi yksin kotiin (Feeliks oli luonnollisesti töissä). Hän halusi ilahduttaa Eleanoria koulupäivän jälkeen maalaamalla hänelle ihastuttavan taulun pelleistä.

   Hah! Olen aina sanonut, että pelleistä ei hyvää seuraa! Mantan synnytys käynnistyy ja hän on aivan ypöyksin talossa!

"Ei hätää... Selviän tästä. Tein tämän kerran ja voin tehdä uudelleenkin!" Manta rauhoitteli itseään.

  Mutta synytys oli tuskallisempi kuin viime kerralla! Manta kirosi "sen yhden tyypin" vastustomatonta afroa ja yritti kaikin voimin saada vauvan maailmaan.

  Eipä tuo kyllä nyt ihan putkeen näyttäny menevän...  Manta oli vähällä katkaista vauvalta niskat ja oman kätensä siinä samassa!

  Ei ihme, että toinen huusi kuin riivattu! Onneksi kenellekään ei tullut mitään pysyviä vammoja (paitsi lapsi sai ikuisen arven syvälle sisimpäänsä, joka myöhemmin johti tuhoisiin ihmissuhteisiin, joihin hän etsi syitä Canariansaarilta löytämänsä woodoo-papin avulla)!

  Tässä on teille lähikuvassa Marjaana Juicy.

  Juuri parahiksi Feeliks saapui eteiseen näkmään äskeisten tapahtumien tuloksen. Manta ojenti Marjaanan hänelle. Feeliks oli aina ollut jollain tapaa lapsirakas eikä voinut vastustaa pikku naperoa.

  "Katso! Manta synnytti vauvan!" Feeliks esitteli Eleanorille tämän siskopuolta (Eleanor tietenkin piti häntä vain "Mantan lapsena". Hän piti Mantaakin vain "Mantana" ja kyseli usein koulukavereiltan millaisia heidän Mantansa olivat).

  "Hei, ihan söpö tämä Marjaana. Ihan mukava olisi, jos sekin asuisi täällä", Feeliks hymyili Mantalle, mutta, ooh! Manta oli juurikin siinä paikassa päättänyt kasvaa aikuiseksi!

  "Pidä hyvänäsi, törppö!" Manta hymähti. Ah, ihan sievä hän kyllä on! Sääli vain, että hän heti kasvettuaan menihakemaan kimpsunsa ja kampsunsa ja ilmoitti lähevänsä valintatalon takapihalle.

  "Nähdään taas, Ele!" Manta halasi tytärtään. "Minä uutan nyt muualle, oli tosi hauskaa asua kanssasi!"

  Tämä kaikki tuli Eleanorille vähän yllättäen, eikä hän tajunnut mitä tapahtuu, mutta koska hän oli hieman pikkuvanha, hän ei halunnut muiden näkevnän, että oli suoraan sanottuna ihan kujalla. Niinpä hän ei kysynyt mitään.

  "Hei hei, ja pysykin poissa! Kiitti vauvoista, tyhmä!" Feeliks naureskeli Manta lähtiessä ulos ovesta. (Eleanor jäi yhä mietiskelemään tapahtumien kulkua.)

  Heti oven paukahdettua kiinni Feeliks kuitenkin risti käsivartensa ja keskittyi patoamaan kaikki surumieliset ikäväntunteensa syvälle sisinpäänä. Feeliks, Feeliks, mikset koskaan kerro, mitä oikeasti ajattelet?

  Ilmeisesti Eleanor oli järktyneempi kuin luulinkaan, sillä hän meni ja teki kamalan teon: vaihtoi itselleen valmishiukset! Mutta annetaan hänen olla toistaiseksi... Tyyli avihtui myös muuten hieman vaatteiden kanssa ja neiti näpäränä teki itselleen lävistyksen kylpyhuoneessa.

  Feeliks oli vaikeuksissa lasten kanssa, sillä hän ei voinut, ylläty, yllätys, hoitaa heitä ja ola töissä yhtä aikaa. Niinpä hän soitti sukulaiselleen (entinen Antti-eno, nykyinen Mira-täti) ja pyysi tätä lastenvahdiksi.

"Sulla on tossa jotain", Mira osoitti Feeliksin rinnusta.

   "Hahaha! Menit halpaan!" 

Feeliks ei koskaan ollut sietänyt tätiään.

   Eleanor oli hyvin touhukas sim. Hänellä oli joka päivä paljon tekemistä, hän kun aikoi joku kaunis päivä valoittaa maailman. Tietenkins itä varten oli opiskeltava.

  Ja harjoiteltava sosiaalisia suhteita. Alkuun Ele keskusteli viikonlppuisin pelkän äitinsä vanhan nallen kanssa harjaantuakseen taitavaksi puhujaksi.

  Lopulta hän uskaltautui kokeilemaan taitojaan kuuluisaan lehdenjakajaamme, mutta epäonnistui siinä surkeasti.

"Luuseri! Nolla!" tyttö huusi Eleanorin epäonnistuessaan kärrynpyörässään.

  "Jestas! Manta oli oikeassa! Tuo on hullu!" Eleanor kauhisteli postinkantajan rähjätessä hänelle.

  Ja mitäkö Marjaana teki kaiken tämän ajan? Huusi pinnasängyssään ja haisi. Mira-täti ei ollut ihan paras lapsenvahti.

Ja tähän päätämme jälleen yhden osan kunniakkaan Juicyn suvun seikkailuista. Miten mahtaa Feeliks pärjätä lastensa kanssa? Tuleeko Manta ikinä takaisin? Saako Eleanor kivemmat ladatut hiukset? Lue seuraava osa, niin teidät! Ja sitä odotellessa, muistakaa kommentoida! ;D