Nyt on osa 15 tässä. 4 real :D Viime osankin aloitin vahingossa hehkuttamalla, että "tässä osa nro. 15!" vaikka se olikin 14 :o :D Mutta alkakaahan lukea :)

 

Ruby tykkäili yhdestä pojasta ihan tosissaan. Tämä lähetteli hänenlle hatkuvasti rakkauskirjeitä vaikka asui samassa asuntolassa. (Minä en tätä suhdetta mielelläni hyväksyisi, sillä poika sattuu olemaan Jaden isä, mutta Rubyllä synkkaa hänen kanssaan todella hyvin...)

Blondillakin (Daavid on hänen nimensä!) oli romantiikkatavoite, joten he Rubyn kanssa lepertelivät toisilleen mitä sulokkaampia flirttejä.

"Oot niin hot, et 50 prossaa mun boxereista sulaa! Se on polyesteriä" Daavid kertoi.

No, oli Daavidia tai ei, Ruby ei vielä ollut valmis sitoutumaan vain yhteen mieheen. Tämä pikkujäbä huvitti häntä kovasti.

"Se ois varmaan aika hyvä... kaveri", hän ajatteli.

"Minä olen hirmu vahva!" Jäbä ilmoitti tohkeissaan.

Jäbää ei kuitenkaan kuulemma Ruby kiinnostanut.

"Vanha ämmä! LoL, lähe vetää! EVVK!" Jäbä nauroi, kun Ruby ehdotti, että he menisivät yhdessä tutkimaan hänen lakanoidensa valmistusmaata.

"Mitä!?" Ruby henkäisi kuultuaan vastauksen kauhuissaan. Häntä ei koskaan ennen oltu torjuttu!

Blondi kuitenkin suostui tulemaan vierailulle Rubyn asuntolaan seuraavana päivänä, jolloin Ruby "ihan vahingossa" oli alusvaatteisillaan. Tyttö, jolla oli tapana viuhahdella ympäri taloa, kuitenkin vinkkasi Rubyn luokseen ja sanoi:

"Tota miestä et alusvaatteet päällä iske. Näytä paljasta pintaa! Siitä kaikki tykkää!"

"Aa! Niin ku rinnat paljaana pitäs juoksennella?" Ruby tarkensi.

"Just niin!" tyttö nyökytteli.

Ruby on houkutuksille altis... (See them ei jostain syystä ollut päällä, vaikka sen aina pitäisi olla :/ Jotenka ihailkaa sensuroituja puolivartalokuvia!)

Ilo irti elämästä...

"Mm... Nyt ehkä keksin..." Jäbä mutisi ja teki varovaisen siirron. Kaljuuntuvan opiskelijapojan sotilas uhkasi pahasti hänen lähettiään.

"Näitkö sä? Ihan ku alaston nainen ois juossu tästä ohi tai jotain?" kaljuuntuva opiskelija kysyi.

"Hah! Turha yrittää! Shakki vaatii älyä, ei huijausta! En mee halpaan! Turha yrittää hämätä!"

Koska viuhahtelu ei tehonnut Jäbään, Ruby päätti ottaa käyttöön toiset keinot.

"Tässä on! Lemmenjuomaa!" ennustaja ojensi.

"Tän on sit parempi toimia!" Ruby otti pullon vastaan epäileväisenä. "Oli niin kallistaki..."

Ruby kulautti pinkin juoman kurkkuunsa ja tunsi itsensä todella vetovoimaiseksi. Hän rynnisti Jäbän luo ja tämä oli heti aivan myyty.

"Mä... Mä en ookaan aiemmin huomannu miten kaunis sä oot!" tämä soperteli.

Pain sitä oltiinkin jo kielet toistensa kurkuissa. Jäbä oli aivan huumaantunut ja Ruby hyvin tyytyväinen. Rahat eivät menneet hukkaan!

Pian kuitenkin oli enää tunti Rubyn luennon alkuun.

"Kulta, haluisitko sä odottaa täällä? Mulla ei mee kauaa, palaan niin nopeesti ku pääsen! Lehtori on tosi nopee pano... panemaan powerpointia eteenpäin", Ruby kysyi.

"Tietty ootan! Mä voin vaikka pelata shakkia sillä aikaa!" Jäbä hymyili (poika tykkää shakista).

Sillä aikaa, kun Jäbä kävi kiivasta ottelua itseään vastaan, Rubyn huoneeseen livahti hänen huomaamattaan joku hahmo...

"Beibi! Tulin takas!" Ruby huhuili astuessaan ovesta.

"Miten ois sinä, minä ja mun makkari?" hän vinkkasi silmää.

"Joo" Jäbä vastasi haltioituneena.

 

Vaan sillä välin oli Daavid viihtynyt Rubyn huoneessa jo jonkin aikaa puolisulaneissa boxereissaan.

"Missä se hottis viipyy... Mun yllätys menee pieleen, jos se ei tuu tänne koskaan.." hän päivitteli.

Kun Ruby astui sisään, valmiina toimintaan teinipojan kanssa, Daavid oli juuri ehtinyt laittaa mukavasti pitkäkseen hänen vuoteelleen.

"Moi muru", tämä sanoi viettelevällä äänellä.

"AAH!" Ruby huudahti. Nyt hän oli niin sanotusti pississä.

"Jopas yllätyit! Oon ootellua sua täällä jo jonkun aikaa. Sua ja... meloneita" Daavid hymyili.

"Tuota... Daavid..." Ruby ehti aloittamaan, kun Jäbä jo ilmestyi huoneen ovesta hänen käsikynkkäänsä hihitellen innoissaan.

Daavid nousi sängyltä hieman hämillään.

"Ai... Sulla onki pikkubroidi mukana", hän sanoi hieman pettyneenä. "Oon Daavid, sano vaan Iso-D", hän kuitenkin hymyili.

Ruby hymyili voimattomana.

"Tuota tuota..." hän hoki.

"Pikku! Vai että pikkuveli!" Jäbä huudahti vihaisena. "En ole pikkuinen!"

"Tiedoks vaan! Me seurustellaan!" hän ilmoitti pilkallisesti Daavidille ja veti Rubyn lähelleen. "Vai mitä, kultsipupu?"

"Seurustelette..?" Daavid toisti. "Mut... mä..." hän sanoi hiljaa.

Sitten hän tulistui.

"Mitä helkkaria nainen!? Mä luulin, et meil oli jotain! Ja sä vaan meet vehtaamaan jonkun kersan kanssa!" hän polki jalkaansa.

"Siis no... Mullahan on aika monen kanssa 'jotain'", Ruby vastasi kohauttaen olkapäitään. "Luulis sun ymmärtävän, sullakin on romantiikkatavoite!"

"No sulla voi olla vaikka keittiöpappa Kyöstin kanssa jotain!" Daavid sähisi (Ryby köhäisi ja katseli muualle). "Mutta mun kanssa sulla ei ainakaan oo enää yhtään mitään!"

"Voi kuule! Ei haittaa! Mulla miehiä riittää, etkä sä oo mitenkää erityisesti mun suosikki koskaan ollutkaan!" Ruby valehteli. Daavid oli todellisuudessa hän TOP-listansa kärkisijalla.

"Yritä nyt ymmärtää, että meidän välillä ei oo koskaan ollut mitään oikeita tunteita. Ainakaan mun osalta", Ruby pelasti egonsa.

"Jaa. Just. Mä kun vaan aloin tykätä susta ihan tosissani ja aattelin, et voisit olla se, jonka kanssa perustan perheen ja... äh", Daavid sanoi katkerana.

"No, mut, jos sä haluut vielä yrittää...", Ruby sanoi nopeasti.

"Ei, ei", Daavid nosti kätensä torjuvasti. "Nyt kun tiedän, ettei sulla oo mitään oikeita tunteita mua kohtaan. Parempi varmaan, et ollaan vaan kavereita." (Jäbä se siellä vaan kasvoi ihan yhtäkkiä, eikä ketään kiinnostanut edes. Mikä lie bugi ollut.)

Ruby oli vakuutellut itselleen, ettei välirikko Daavidiin koskettanut häntä millään lailla. Hän pärjäisi mainiosti vaikka hänellä olisikin yksi miesystävä vähemmän. Kaikki sujuikin ihan hyvin, kunnes Ruby huomasin, että Daavid oli löytänyt uuden naisen...

"Kuvottavaa! Sairasta!" Hän ajatteli nähdessään parin varoituksetta asuntolassa.

"Minä tuolle bitchille näytän!"

"Daavid-kulta!" Ruby hihkaisi hypäten Daavidin syliin. "Palataan takaisin yhteen! En kestäkään ilman sinua! Kyllä minulla on oikeita tunteita sinua kohtaan!"

"Mitä hemmettiä!?" Daavidin uusi nainen ihmetteli.

"Suudellaan!" Ruby ehdotti.

"Heihei! Top tykkänään!" Daavid sanoi hermostuneena. "Mulla ei ole mitään juttua ton kanssa!" hän vakuutteli naiselleen torjuessaan Rubyn kuuman suutelon.

"Niin varmaan!" nainen huusi ja antoi Daavidille ympäri korvia. "Ootko sä pettänyt mua!? Senkin märkäkorva!"

"Whooo! Eeeen!" Daavid suorastaan huusi. "Meillä oli joskus jotain, mut se on historiaa! Todellakin!"

"Historiaa?" Ruby kysyi surullisena.

"Luulin, että oisit halunnut yrittää. En aiemmin uskaltanu myöntää sitä ees itelleni, mutta kyllä mulla on tunteita sua kohtaan!"

"Kyllä mä oisin halunnut. Mutta vaikka sä oikeesti välittäisitkin musta, en tykkää, kun oisin sun 24. poikaystävä. Haluisin sut kokonaan omakseni. Tää oli nyt tässä" Daavid pudisti surullisena päätään.

Seuraavana päivänä oli Rubyn toisen lukuvuoden loppukoe. Hän oli nyt puolivälissä opintojaan, mutta...

"Mä en kestä enää! Tää on ihan hullu paikka! Lähen kotiin!"

Ruby päätti antaa arpakuutiolle uuden mahdollisuuden ja vaihtaa tavoitettaan, se kun tulee mahdolliseksi yliopiston puolivälissä. Romanttiikka vaihtuikin mammonaan.

"En voi käsittää, miten olen voinut olla sellainen hupakko! Enhän ole edes koskaan käynyt töissä! Ei ihme, että Daavid jätti minut!"

Päivän päätteeksi Ruby soitti Juicyjen talolle ilmottaakseen että tulisi kahden viikon päästä tiistaina takaisin.

Juicyjen talosta puheen ollen...

 

Lise suri kovasti isoäitinsä kuolemaa. Kaikki muistutti häntä tästä.

"Muistan kun mummo ei koskaan kylpeny tässä ammeessa", hän itki. Raukka...

Monesti itkukohtauksen jälkeen hän muisti myös henkilön, jota syytti tästä kaikesta.

"Se Paavo! Jahka saan hänet käsiini!" Tyttö oli agressiota täynnä.

Liikunta oli mitä parhain tapa päästää vähän höyryjä pihalle. Se kun muutenkin kasvatti kuntoa, mikä oli hyvä tulevaa kostotappelua Paavoa vastaan silmällä pitäen. Pihapunttis sai kyytiä, mutta uima-altaan Lise kiersi kaukaa.

Eräänä iltana Feeliks sitten tuli säikyttelemään Liseä kesken rankan kolmenkymmenen kilometrin lenkin. Silloin Lise tajusi, ettei hänen elämänsä ollut ihan järjestyksessä. Hän ei ollut ollut koulussakaan pariin viikkoon. Talo oli sotkuinen ja postilaatikosta pursusi laskuja.

Myös Lisen viime suihkusta oli vierähtänyt mukavasti aikaa...

Ensimmäiseksi Lise päätti ryhty' syömään taas hyvin, kuten silloin, kun hänen mummonsa oli vielä ollut kuvioissa. Paha vaan, etteivät Lisen ruoanlaittopisteet olleet mitään verrattuna Eleanorin kokkaustaidoille...

Pelokkaasti Lise maksoi elämänsä ensimmäiset laskut. Pian hän huomasi, että niihin kului aika tuntuvasti rahaa, jota ei ollut tullut perheen kassaan ollenkaan sitten Elen kuoleman.

Reippaana tyttönä Lise siis lähti töihin lääketiede -uralle.

"Siisti kärry!" hän virnisti kaverille, joka oli suostunut ottaa hänet kimppakyytiin.

Viikon kuluttua elämän uudelleen järjestelystä Lise löysi pihaltaan vanhan, oudosti pukeutuneen kääkän.

"Neiti ei ole tainut saada pitkään aikaan", nainen kysyi epäkohteliaasti. Lise häkeltyi.

"Minä olen parittaja! Voin järjestää sinulle sokkotreffit! Saat taas uuden komean kullan kainaloon!"

"A-aa... kiva", Lise nyökkäsi. Ei hänellä koskaan ollut ollut komeaa kultaa kainalossa. Kaikki yhteys komeisiin kultakimpaleihin, joka hänellä koskaan oli ollut oli niiden murjominen sairaalakuntoon.

"Joku urheilullinen varmaan kävisi neidille. Ehkä pesäpallon pelaaja?" eukko aprikoi. Sanat saivat Lisen innostumaan.

"Joo! Joku, jonka kanssa voi keilata! Ja ottaa matsin!" hän nyökytteli niin, että pää melkein irtosi.

Aurinko nousi juuri sopivasti tehostamaan ennustajan treffiseuranetsintäoperaatiota. Lise oli aivan haltioitunut. Tämä kaikki vaivaisella 5000:lla simpalla!

Hän ei tietenkään malttanut pitää näppejään erossa hohtavasta pallosta.

"Se on niin kaunis!"

"Kiitos! Ostin Europehousesta", ennustaja hymyili.

Tässä sitten on tulos eukon käsityksestä urheilullisesta nuoresta miehestä. Te, ette ehkä tunnista häntä, mutta kyseessä on Feeliksin ex-mies Tino! Aivan LC:n alusta. Tino ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Lise etsi, joten ennustaja kokeili uudestaan.

Jolloin paikalle laskeutui Viki Tervo -niminen (ylähuuleton) poika. Simit tervehtivät toisiaan. Heidän treffinsä menivät oikein mallikkaasti ja niillä oli hauskaa. Vaikka lempi ei aivan alkanutkaan leiskua heti, Lise ihastui Vikiin kovin.

Tämä oli kaikkea, mitä hän halusi. Urheilullinen ja halukas pieneen könyämiseen koska vain. Lise ei kuitenkaan ollut varma oliko ihastus molemminpuoleista, joten hän ei usklatanut tehdä aloitetta syventääkseen heidän suhdettaan virallisesti.

Eräänä iltana Juicyjen pihalla hiipparoi taas vieras sim. Tälläkertaa ernu Amberin isä toi Rubylle kukkia. (Vähän myöhässä, dude... Laski kukat vielä väärään paikkaan! Ei ymmärrä tekemääni asetelmaa ollenkaan...) Lise katseli tapahtumaa ikkunasta. Hänestäkin olisi ihana saada kimpullinen ruusuja. Vikiltä. Hänen olisi toimittava...

Hän pyysi Vikin heti koulun jälkeen kylään seuraavana päivänä. Ilta meni mukavasti, kuten kaikki muutkin illat tähän mennessä, mutta Lise ei ollut uskaltanut vieläkään tehdä siirtoaan. Lopulta Viki kertoi, että hänen olisi lähdettävä, sillä tiedossa olisi aamuvuoro seuraavana päivänä.

""Mitää? Nytkö jo? Älä nyt vielä... mä... mä..." Lise takelteli. Hän keräsi rohkeutensa...

...ja suuteli Vikiä! Kaunis kuplien ja sydämien sekoitus leijaili olohuoneessa. Lise olisi voinut jäädä siihen ikiajoiksi, mutta Vikin piti tosissaan lähteä. Ennen eroamista nuoret sopivat kuitenkin seurustelevansa nyt virallisesti.

Koko yön Lise unelmoi vain Vikistä. ... Ja paistinlastasta.

Koko yön Lise unelmoi vain Vikistä. ... Ja paistin lastasta. Ja tuntemattomasta naapurin äijästä.

Koko yön Lise... No hyvänen aika sentään! Lise ei unelmoinut Vikistä yöllä, mutta

tämä oli ensimmäinen ajatus hänen päässään hänen herätessään aamulla!

"Olisi ihanaa, jos Viki asuisi täällä minun kanssani ja me voisimme jatkaa Juicyjen sukua", Lise ajatteli.

"Aa... Viki..." Lise oli aivan rakastunut. Hän jutteli Vikin kanssa ja tämä sanoi, että hänestä olisi mahtava muuttaa Lisen luo asumaan. Heistä tulisi mahtavia Juicyjen suvun johtajia.

He sopivat muuton tapahtuvan ensi kuussa. Lisellä oli nyt hyvää aikaa opetella kokkaamaan tulevalle miehelleen (juustopastaa... aika vaikea ruokalaji). Hän oli perhetavoitteinen ja aivan innoissaan.

"Kumpa saisimme pian lapsia!" hän toivoi.

Kesken ruoanlaiton puhelin kuitenkin soi. Lise meni vastaamaan ja tuntematon naisääni puhutteli häntä.

"Moi! Lise! Oot jo iso tyttö! Vitsit! Näin sut viimeks ku olit psykoottisen oloinen vauva!" nainen lirkutteli.

"Öö... Kuka helvetti siellä on?" Lise kysyi varovasti.

"Ai! Siis minä! Ruby!", ääni vastasi.

"Kuka oli..?" Lise ihmetteli. Ei hän koskaan ollut tuntenut ketään Rubyä.

"Siis Ruby Juicy! Sun tätis! Kai mulla on nyt oikee numero?" Ruby mietti ihmeissään.

"Aa! Joo! Mummo joskus puhu susta! No mitäs sä tänne mulle soittelet?" Lise ihmetteli. Eivät hänen sukulaiset koskaan ennen olleet häntä puheluilla muistaneet.

"Niin, mähän oon siis suvun perijä. Ja päätin jättää yliopiston nyt kesken. Aattelin, et teiän on hyvä tietää, että tuun ens viikon tiistaina" Ruby selitti.

"A-aa... Niin... Perijä..." Lise toisti. Puhelun päätyttyä hänen silmänsä tyättyivät kyynelistä. Kaikki, mitä he Vikin kanssa olivat suunitelleet valui nyt hukkaan!

Joka tapauksessa Lise päätti valmistautua Rubyn tuloon kohteliaasti. Tiistaiaamuna hän oli melko jännittynyt. Hän valmisti ruokaa tarjottavaksi. ("Kaikki tykkää muroista..." hän ajatteli).

Ja tiskasi kaikki tiskit ja puhdisti keittiön tasot ja kylpyhuoneen. Mummon vanhan huoneen hän siivosi erityisen tarkasti, sillä hän muisti mummon kertoneen sen olevan oikeasti Rubyn huone, eikä siellä saisi olla.

 

Kun Ruby vihdoin saapui kolmelta taksilla, Lise veti kasvoilleen pingoittuneen hymyn ja tervehti häntä.

"Voi! Sä oot kasvanu niin paljon! Oot tosi söpis!" Ruby julisti. (Hyvänen aika minkä näiköinen hän on!! Hyvä että tunnistin Rubyksi! Tainnu lyyä korvaavat päälle kasvun aikana vasta...)

Ruby stailasi itsensä uuteen uskoon. Hän oli shopannut uranaiselle sopivammat vaatteet. Vakavana hän tuijotti itseään peilistä. (En kestä! Kamlan vakava! Aa!)

(Nyt on parempi...)

Lisen tarjoamista muroista huolimatta Ruby ehdotti kohteliaasti, että jos hän kuitenkin laittaisi jotain kiitokseksi siitä, että Lise tuli häntä pihalle vastaan.

"Sullahan on kiva hiukset! Harmi, ettei miehet taida kamalasti välittää niistä. Sinun iässäsi minulla kuule oli 12 poikaystävää! Onko hummerit hyviä muuten?" Ruby tiedusteli.

Hummerit oliva niin herkkua, että Lise melkein itki. Ruby oli hänestä todella mukava, vaikka olikin pilannut hänen ja hänen rakkaansa tulevaisuuden suunnitelmat.

Ja rakkaasta puheen ollen... Lise ei vieläkään ollut kertonut tälle, etteivät heidän suunnitelmansa voisikaan toteutua. Niinpä hän Rubyn sanoja ajatellen muutti kampaustyyliään ja soitti Vikin kylään kertoakseen asiasta.

Lisen mennessä juttelemaan ulos, Lise jäi itkemään olohuoneeseen. Hän oli juuri ollut aikeissa järjestää bileet kotiinpaluunsa johdosta, kun Lise oli BTW ohimennen kertonut Eleanorin kuolleen.

"Hei kulta! Sulla on uudet jumppahousut!" Viki kehui nähdessään Lisen.

"Niin... ja kyllä mä vähän hiuksiakin värjäsin ja..." Lise vastasi.

"Ai, ei sitä huomaa" Viki vakuutteli.

"Niin, mun pitäs kertoo sulle... Kun... Mun täti, Ruby, muutti takas tänne... Se on... Juicyjen perillinen..." Lise kertoi varovasti.

"Mitä!?" Viki huudahti ja vetäytyi irti Lisestä. "Entäs me?! Meidän suunnitelmat!? Meidän tulevaisuus!? Meidän suvun hallinta!?" hän tivasi vihaisena. "Ei mikään kääkkä voi vaan tulla ja viedä sitä kaikkea noin vaan meiltä pois!" (Hahaa! Kääkkä, jonka kanssa olet pelehtinyt hänen yliopistoaikoinaan!)

"Sinä olet oikea perillinen, kultsi!" Viki sanoi hieman rauhallisemmin. "Näytät sille! Hakkaat vaan sen ja kaikki on taas niin kuin ennen!"

"En mä voi!" Lise kauhistui. "Se tekee niin hyviä hummereitakin! Ja on niin mukava!"

"Mut Lise! Kyse on meidän perheestä!" Viki muistutti.

"Niin... no kai mä sit... vähän voisin koulia sitä..." Lise mietti. Hän ei kuitenkaan ollut varma, olisiko se moraalisesti oikein... Olisiko se LC:n sääntöjen kannalta oikein... Mitä hän tekisi?

 

 

No jopas jännä loppu tuli... :D Mutta hei! Pistäkäähän palautetta :)  Toivottavasti tykkäilitte. Ensiosaamisiin!