Juicyt, tuo Siniperän kruununjalokivi. Ylväästi kiirehtimättä taas saapuu näyttöpäätteisiinne, suorastaan hidastellen :D Mutta tässä tämä nyt on! Nauttikaa osasta ja nauttikaa sitä runnelleista bugeista :D

 

  Eleanor Mietti. Feeliksin traagisen kidnappauksen jälkeen hänestä oli tullut virallisesti perheenpää ja vaikka häntä inhotti ajatus ihanien juustoleipien jakamisesta Mantan lapsen kanssa, hän päätti ottaa tehtävänsä kunnialla ja vastuullisesti.

   Niinpä eräs tiistaiaamu Ele aloitti keskustelun Marjaanan kanssa.

"Meidän pitää nyt yrittää tulla toimeen, jotta selviämme. Minun pitää ehkä mennä töihin ja elättää sinut! Laitan ruokaa ja pesen meidän samanlaiset vaatteemme, joita käytämme päivästä toiseen... Siinä on kova homma, joten saat luvan auttaa!"

  "Laitat ruokaa?! Voi ei! Hyvästi paahdetut leivonnaiset! Ethän sinä muuta osaa, kuin paistaa juustoleipiä!" Marjaana päivitteli.

  Marjaana nyyhki joka ilta Feeliksin vuoteen äärellä (miehekäs päiväpeitto). "Voi mies, jota luulen isäkseni, mihin sinä olet joutunut..."

  Ajan myötä ikävä kuitenkin alkoi haitua. Juustoleivätkään eivät tuntuneet ihan niin pahalle (makuun turtuu nopeasti). Yhteinen elossasinnittelyaika oli myös lähentänyt sisarpuolia huomatavasti.

  He jopa viettivät aikaa yhdessä. Salaa Marjaana houkutteli Eleanorin keittokirjan ääreen, toivoen, että tämä ehkä oppisi valmistamaan jotain uutta.

"Hei! En tiennyt, että juustoleipiin voi käyttää myös yrteillä maustettua Philadelphiaa!!" Ele hihkui. Kerran juustoleipä, aina juustpleipä...

  Eräänä yönä tytöt kuulivat ulkoa korviahuumaavaa melua. He juoksivat katsomaan ja kaikkien hämmästykseksi huomasivat avaruusaluksen tulleen takaisin! Sieltä se Feeliks lenti takaisin pihalle naama edellä!

  "Ouuh... Takataskuni..." Feeliks vaikersi pyörällä päästään.

  "Herra Feeliks!" Marjaana juoksi hänen kaulaansa. Hämmennyksen vallassa Feeliks halasi takaisin Elanorin vilkuttaessa avaruusmiehille.

  Sitten Eleanor huomasi toisten sydämellsen kohtaamisen ja erotti heidät raivoissaan. Siskosten välit olivat palanne ennalleen.

"Kuinka kehtaat halata Mantan lasta ennen minua?!" hän sähisi isälleen. Feeliks ja Majaana katselivat hämillään ympärilleen, kuin lapsi, joka on ylläetty keksipurkilta.

  "Anteeksi, pupu! Rakastan sinua kyllä enemmän!" Feeliks paikkasi tilanteen ja halasi Eleanoria.

"Missä olet ollut? Mitä sinulle tehtiin?" tytöt halusivat tietää. Feeliks näytti mietteliäältä.

"Vihreät hopeapukuiset miehet tekivät minulla kokeita. Yksi heistä oli aivan erityisen hyvännäköine, Henrique. Me rakastuimme ja seurustelimme muilta salaa, mutta sitten jäimme kiinni. Henrique sai potkut ja minut karkoitettiin takaisin Maahan. Muistakaa, ettette koskaa sotke työ- ja yksityisasioita keskenään!" Feeliks kertoi opetuksellisesta matkastaan.

  Pari viikkoa sieppausepisodin jälkeen Marjaana hiippaili Eleanorin huoneessa. Marsku halusi lainata salaa yhtä Eleanorin vihreistä skrakoista koulunäytelmää varten.

  Kun hän käänyti lähteäkseen, hän huomasi jotain, mikä nosti hymyn kareet hänen huulilleen...

  Eleanorin sänky oli tyhjä! Tyttö oli karannut kotoa!

  Innoissaan Marjaana herätti Feeliksin ja kertoi tälle tapahtuneesta.

"Voi olla vaikka missä asti! Ties vaikka ei tulisi koskaan takaisin!" hän hihkui.

  "Mitääh?!" Feeliks huudati kauhuissaan. "Ei voi olla totta! Olen kohdellut häntä kuin prinsessaa! Mihin hän on voinut mennä?!"

  No, ei minnekään muualle kuin yliopistoon! Hieman epävarmana Ele astui taksista kampuksen pihalle. Hän tunsi itsensä eksyneeksi ja junttimaiseksi (ei ihme noissa vaatteissa!). Hän ei koskaan ollut asunut vielä ihan yksin...

  Helpottaakseen oloaan Ele antoi itsensä kokea ensiksi pienen muodonmuutoksen. Hän halusi näyttääviisaammaalle ja aikuismaisemmalle ja siihen ei hänestä pinkki tukka sopinut.

  Lopputulos on tässä. Hänen olonsa oli heti paljon itsevarmempi ja fiksumpi kuin hetki sitten. Seuraavaksi hän vaitsi itselleen pääaineen: psykologian(kohan se oli). Hän omi asuttamastaan asuntolasta itselleen huoneen ja söi pari juustoleipää. Mitä seuraavaksi?

  Miesjahtiin tietenkin! Eihän Juicyn suvun perijätär voi palata kotiin ilman puolisoa! Hieman laittauduttuaan Ele tilasi taksin ja pyysi kuskia viemään hänet kuumimpiin mestoihin.

  Ikävä kyllä kuski ei ollut nuorimmasta päästä ja Ele päätyi kampuksen laitamille tyhjän ja tylsännäköisen vaatekaupan eteen.

  Miehiä ei löytynyt nimeksikään ja nekin, jotka sattuivat paikalla olemaan, olivat äärimmisen rumia yksilöitä. Onneksi vaatteita sentään löytyi.

  "Näytänpä hyvälle tässä!" Ele ihasteli sovittamaansa yöasua. "Pakko ostaa!" Ja niin hän ehti juuri tuhlta viimeiset pennosensa ennen ensimmäisen luoentonsa alkua.

  Luulisi, että edes asuntolassa olisi käynyt tuuri ja sinne olisi muuttanut joku namupala, mutta ei. Ainoa sinne rantautunut mies on tässä... Selvästi luulee liikoja itsestään...

  "Ai, noinko ystäviä hankitaan täällä..?" Eleanor tuumi kämppiksensä viuhahtaessa alasti sisälle taloon. "Pitänee kokeilla jossain vaiheessa."

  Ensin hän kuitenkin, luojan kiitos, päätti kokeilla perinteistä rupattelu-taktikkaan ystäviä hankkiakseen.

  Hänestä ja tästä... olkoon vaikka Anna toistaiseksi, tuli oikein hyvä ystävät. Heistä tuntui, kuin he olisivat tunteneet toisensa aina.

  Pien Ele tutustui myös erääseen laamapukuiseen poikaan. Hän piti hänestä kovasti ja Annan rohkaisemana päätti eräänä päivänä uskaltautua pyytämään tätä sitten treffeille kanssaan. Laamapoika suostui ilomielin!

  Heillä oli kerrassaan ratkiriemukasta! Tyynysota kävi koko ajan kiihkeämmäksi ja kiihkeämmäksi...

  Heidän välillään näytti oleva vain yksi este: Laaman ex-tyttöystävä Marjukka tuntui jatkuvasti tunkeutuvan heidän tielleen (saattoi myös johtua siitä, että tyynysotaa käytiin hänen huoneessaan...)!

  Aina, kun tunnelma kävi vähänkin kuumemmaksi, Marjukka ilmestyi jostain erottamaan rakastavaiset typerillä jutuillaan.

"Kattokaa! En oo sheivannu kainaloita tänään!" Ugh, kuvottava tyttö!

  Lopulta Marjukan oli pakko mennä luennolle ja Ele sai tilaisuuden päästä Laaman lähelle. Ensisuudelma oli hyvin... erikoinen.

  Vaikka Ele oli täysin rakastunut pörröisen Laaman luonteeseen, hän halusi silti palavasti tietää mitä tuon tyhjäkatseisen naamion alla piili, eli oliko pojassa hyvän-ulkonäön-geenjä vai ei. Maanitteluista huolimatta Laama ei kuitenkaan suostunut riisumaan päähinettään.

  Tapahtumarikkaan ajan jälkeen Ele sai puhelinsoiton Feeliksiltä.

"Hei faija, kuis kulkee?" hän kysyi iloisena.

  "Miten sinä oikein puhut?!" isä kauhistui toisessa päässä. "Tule heti kotiin! Saat sieltä selvästi huonoja vaikutteita! Et ole valmis villiin yliopistoelämään!" Eleanor tietenkin kieltäytyi jyrkästi palaamasta kotiin, ennen kuin oli päässyt kunnialla koulusta läpi. Pettyneenä Feeliks laski puhelimen ja meni itkemään vuoteeseensa.

  Marjaana otti Elen lähdön ilomielin vastaan. Hänen elämänsä hymyili, kymppejä sateli ja hän sai pieniä rahasummia taitojensa johdosta. Mutta sosiaalisella rintamalla ei sujunut hyvin, Eleanorin ilkeät koulukaverit syyttivät Marjaanaa Elen lähdöstä ja nöyryyttivät häntä alinomaan.

  Niinpä Marjaana lopulta menetti kasvonsa heidän kiusaamisensa edessä (mikä lie bugi on ollu :D). Hän palasi koulusta kotiin täysin murtuneena, päiväksi alasti lipputankoon sitominen oli ollut viimeinen niitti.

  Toivottomana hän tuupertui maahan. Lapsi parka! Kestääkö hänen psyykkeensä tälaista pitkään?

  Toinen mielenkiintoinen bugi oli se, että vessanpönttö vaihtoi äkisti kuosia Feeliksin oksennettua siihen. Voi Felu parkaa, lieneekö sairas, hmm...

  Ei, ei Feeliks sairas voinut olla. Ruoka maistui miltein kaksinverroin verrattuna aikaisempaan. Saattoi se johtua siitäkin, että Juicyjen talossa saatin syödä pitkästä aikaa muutakin kuin juustoleipiä.

  Tämä eurauksena Feeliks tietenkin (ainakin hänen oman teoriansa mukaan) lihio aika lailla. Hän joutui ostamaan ruman verryttelyasun, frkkujen napit eivät enää menneet kiinni.

  Marjaana oli hieman tutkinut asioita ja tehnyt johto päätöksiä. Aamuisin oksentelu, syöminen ja ruokiin addiktoituminen sekä tasainen mahan pyöristyminen...

  "Feeliks Herra! Teillä täytyy olla riisitauti, lapamato ja syömishäiriö yhtäaikaa!" hän palasti epäillyksensä eräänä päivänä.

"Mitä!? Eikä ole, minä olen vain hieman pulskistunut, siinä kaikki!" Feeliks naurahti.

"Voi, voi, kun pieni puuromassu pullottaa" Marjaana kiusoitteli.

  Töissä oltiin kutienkin toista mieltä. Feeliks sai eräänä iltana puhelun, jossa hänen esimiehensä Make kehotti häntä jäämään äitiyslomalle. Feeliks oli hämillään, eiväthän miehet voi tulla raskaaksi! Mutta Make vaati kivenkovaa Feeliksiä jättäytymään palkalliselle vapaalle, joten hänen oli pakko suostua lopulta.

  Feeliks oli vihainen Makelle, hän olisi halunnut käydä töissä ja saada ansaitsemansa ylennyksen. Vai muka äitiysvapaata, pyh! Make halusi selvästi pitää Feeliksin alamaisenaan vain pitempään.

  Katkeroituneena Feeliks päätti laittaa taitopistemittarin paukkumaan. Hän päätti saada ylennyksen heti, kun astui työpaikan ovista ensikerran sisään, heti kun hän saisi laihdutettua ja lopetettua tämän hulluuden.

  Mutta eräänä päivänä kesken iltapalan, Feeliks alkoi tuntea hillitöntä kipua vatsassaan.

"Aagh! Mitä tämä on!? Ne olivat sittenkin lapamatoja!" hän voihki ja kasteli housunsa.

  Ja kaikeksi hämmästyksekseen, parin tunnin huutamisen jälkeen Feeliks oli saanut synnytettyä lapsen! Hän oli täysin ällikällä lyöty! Make oli ollut oikeassa! (Missä on kaunis alien iho?! Yhyy..)

  Kokoajan vierestä seurannut Marjaana oli myös hyvin, hyvin järkyttynyt.

"Tuohan on rumempi, kuin minä!" hän tuijotti silmät lautasina.

   Älä muuta virka, Marjaana. Mikä nenä! Isältä on periytyneet vain silmien väri ja iho... Pikku työttesen nimen saatte selville ensi osassa (koska en muista sitä enää :o :D)!

 

Näin Piiiiitkän odotuksen jälkeen teille seitsemäs osa. Lupaan lupaan lupaan, että seuraava ilmestyy nopeammin! Kommentoikaa ihmeessä! :)