TÄMÄ ON TÄRKEÄ, PITKÖHKÖ ILMOITUS KOSKIEN JUICYJEN TULEVIASUUTTA! SUOSITTELEN SIIS LUKEMAAN.

Vohoi voi. Rakkaat lukijaiseni, Te Juicyjen uskolliset ystävät ja sueraajat! LC:n jatkuminen on vaakalaudalla! Kyse ei ole millään lailla siitä, että minua ei huvittaisi enää pelata tai mitään! Ehei! Kyse on ääliöistä jotka työskentelevät äitini työpaikalla! 

Kuten aikaisemmin sanoin, pelikoneeni, joka siis on läppäri, näyttö meni epäkuntoon. Se kun on kone äitni työpaikalta, niin sinne hän sitten vei sen korjattavaksikin. Noh. Eilen tuli takaisin, ja rupesin tutkimaan, niin eikös vaan eikös vaan IT-vastaavat sedät olleetkin evänneet minulta oikeudet järjestelmänvalojaan, jossa tallennukset ensinäkin olisivat, JOS enää ovat ollenkaan! En pääse katsomaan edes onko ne siellä! Ne on voitu poistaakin! prkl! Ja että voisin aloittaa ede uuden väliaikisen LC:n tai mitään, pelata edes muuten vaan (koska muuten luonnollisesti kuolen), pitäisi sims uudelleen asentaa typerälle käyttäjäjärjestelmälle jonne nyt vain pääsen ja no sehän ei onnistu ilman sitä saatanallista järjestelmänvalvojan salasanaa jota minulla ei oleeeeeeeeeeeeeeeee!!!

Pointti on se että Juicyt eivät EHKÄ jatku. Minä totisesti toivon että asiat järjestyvät ja saan salasanan ja käyttöoikeudet ja tallnukset ovat tallessa... jos en saa salasanaa, en voi pelata ollenkaan... mutta tässä kuitenkin keskeneräinen 17 osa Juicyjä, ettette ihan tylsisty odottamaan, jos tässä vierähtääkin aikaa taikka sitten jos.. jos... jos tämän rakkauden on loputtava niin.. no tässä kaikki mitä on jäljellä.. Enjoy.

PS. lopussa on kuvia joissa on KATTO! Ah!

Ruby tunnusteli kasvanutta mahaansa. Vielä ei tuntunut potkimista. Milloinhan vauva alkaisi liikehtiä? Ruby pelkäsi, että joku kerta hänen miehensä halatessa häntä vauva potkaisisi niin kovaa, että Daavid huomaisi sen ja tajuaisi, ettei Rubyn maha näyttänytkään ihan normaalille. Eleanorin vanhat raskausvaatteet eivät sentään olleet miestä vielä saaneet aavistamaan mitään.

Kuin kutsun saaneena kyseinen mies astui kylpyhuoneeseen tekemään tarpeitaan. Ruby veti henkeään mietteliäänä. Parempi kai kertoa raskaudesta mahdollisimman pian. Ei hän sitä äärettömyyksiin voisi salata, oli Daavid kuinka hölmö tahansa.

"Kulta..."

Daavid tuli Rubyn luo.

"No?"

"Huomaatko minussa mitään erityistä... tällä alueella?" Ruby kysyi viittelöiden vatsansa suuntaan. Daavid siveli parransänkeään tovin ja mietti.

"No sulla on uus superhottis vyö rintojes alla", Daavid yritti.

"Arvaapa uudelleen" Ruby pyöräytti silmiään.

"Sä tiiät miten huono oon arvailemaan" Daavid sanoi ja tuijotti vatsaa. "Ellet sitten..." hän jatkoi hitaasti.

"Nainen! Ootko hankkiutunu raskaaks!?" Daavid huudahti asian valjetessa hänelle. "Kuinka monta kertaa mun on sanottava, etten halua lapsia!?"

"Et sä sitä ole ikinä sanonut! Sitä paitsi, tämä on sinun syytäsi, jos et muista! Minähän sanoin, että jos mies alkaa käyttää meikkiä, hänen vaimonsa voi tulla raskaaksi!" Ruby puolustautui säälittävällä valheellaan.

"No... en mä sitä teinnyt, kun aloin meikata!" Daavid mutrista huuliaan. "Tänkö takia me mentiin aikasin naimisiin? Tiesit, etten halua ottaa eroa paperihommien takia, vaikka paljastuisikin, että taloon tulee jotain pummeja!"

"Älä sano meidän lasta pummiksi!" Ruby kivahti.

"Sanonpa miksi lystään! Puolet siitä on minun! Mutta varmasti en hoida sitä! Ihan varmasti en!" Daavid uhosi kuin pikkupoika.

"No hyvä! Ihan sama minulle!" Ruby heilautti kättään ja paineli ulos vessasta.

Ruby kuitenkin huomasi mahansa jatkaessa kasvuaan, ettei hänelle sittenkään ollut aivan sama hoitaisiko Daavidkin lasta. Ruby itse halusi käydä töissä, ei hän voisi mitään lasta jäädä kasvattamaan kotiin!

Joten illalla Daavidin tultua kotiin, bodaamasta poikien kanssa, Ruby kömpi ylös vuoteeltaan ja vyöryi mahansa kanssa miehensä luo.

"Kulta! Sinä olet niiin isällinen!" Ruby aloitti leveästi hymyillen.

"Mitä tää nyt on..?" Daavid vastasi varuillaan.

"Ei mitään! Ihan totta vaan! Sä oot jotenki niin... sellanen! Jokainen lapsi haluiaisi tuollaisen isän!" Ruby sanoi viattomana.

"Todellako?" Daavid kysyi hyvillään.

Sitten hän lisäsi: "Mutta miksikään koti-isäksi en todellakaan aio ryhtyä. Se on vissi ja varma! En kuuna päivänä! Turha yrittääkään!"

"No enhän minä nyt sellaista tässä ajatellutkaan!" Ruby tuhahti vähätellen. "Minä vain ajattelin, että koska olet herttainen ja komea ja ihana ja kiltti ja mahtava ja vahva ja sympaattinen ja empaattinen ja mielettömän ihana! Niin..."

Ruby tarttui miestään käsistä.

"Voisitko ryhtyä lapsellemme koti-isäksi, kun se syntyy?" hän kysyi, eikä Daavid voinut vastutstaa.

"Joo!" hän sanoi pää pyörällä kehuista. Daavid... Olet niin säälittävä.

 

***

 

Ruby katseli hermostuneena valmiiksi sisustettua lastenhuonetta. Millaistahan olisi synnyttää? Varmaan kamalaa. Hän ei tiennyt haluaisiko tehdä sitä. Voisikohan siltä välttyä? Jos vaikka vetäisi rotanmyrkkyä, nyt kun ei vielä ollut liian myöhäistä...

"Hei kulta, jännitätkö synnytystä?" Daavid ilmestyi kyselemään hymyillen. "Rentoudu vähän. Taidat miettiä lapsen tulevaisuutta?"

"Juurikin sitä", Ruby vastasi hymyillen ja antoi miehensä hiero rasittuneita hartioitaan.

"Ai ai ai! " hän yllättäen huudahti.

"Mitä? Onko tässä kipee kohta?" Daavid kysyi.

"Ei kun! Aghodsoigfgidfu", Ruby yritti sönköttää alavatsasta säteilevän kivun lomasta. Hänen synnytyksensä oli alkanut. Daavid perääntyi hätääntyneenä.

"Tämä ei onnistu! Ei ikinä onnistu! En saa sitä syntymään elävänä! Sille tapahtuu varmasti jotain hämärää!" Ruby huuteli aivan sekaisin. Daavid vain seisoskeli vieressä ja katsoi parhaaksi olla puuttumatta tilanteeseen. Hän vain mietti lapselle valmiiksi nimeä mielessään.

Ja sieltä se syntyi! POIKA!

"Voi ihanaa!" Ruby huudahti huojentuneena, kun lapsi oli saapunut yhtenä kappaleena maailmaan.

Mutta ei siinä vielä kaikki, tuli vielä toinenkin vauva! Sekin suntyi ilman hämäriä kommelluksia.

"Oon kone!" Ruby hymyili ylpeänä saavutuksestaan.

Ja tulipa sitten vielä kolmaskin vaippahousu! Sen kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvin, kuin kahden edellisen... Mutta hetken ränkkäämisen jälkeen saatiin lapsen pää paikoilleen hartioiden päälle.

"Miten olisi nimet näille kullannuppusille?" Daavid kysyi innoissaan ja oli juuri lausumaisillaan nimiehdotuksensa, kun Ryby ehtikin ensin.

"Aivan! Tämä on selvästi Alfred!" hän riemuitsi ja varmisti vielä, että Alfredin pää pysyi paikoillaan.

"Selvä... Olkoon se Alfred..." Daavid vastasi pettyneenä. "Mutta tämän toisen nimeksi minä ajattelin..." hän jatkoi keinutellen lasta sylissään.

"Lennard!" Ruby huudahti katsahtaessaan pienokaista silmiin ja riisti tämän isänsä käsivarsilta.

Sillä aikaa, kun Ruby peitteli Lennardin kehtoon, Daavid syöksähti viimeisen vauvan luo ja nosti sen syliinsä.

"Lauri!" hän karjaisi ennen kuin Ruby ehti räpäyttää silmiäänkään. Lauri oli ollut Daavidin parhaan tarhakaverin nimi ja he olivat yhdessä vannoneet liukumäen alla nimeävänsä joskus lapsensa toistensa mukaan. Ja Daavid piti lupauksensa.

"Hölmö! Onpa sillä nyt hyvä nimi... Kuka ei kuulu joukkoon? Alfred, Lennard ja... Lauri. Sitä paitsi, se on tyttö, jos et tiennyt", Ruby päivitteli vähän naureskellen.

"Mitää? Onko?!" Daavid kysyi. "No... Kai häntä voi kutsua Lauraksi, vaikka simvalikossa lukeekin jo 'Lauri'"...

***

Oooooh the weather outside is frightful,

But the fire is so delightful,

And since we've no place to go...

Let it snow!

Let it snow!

Let it snow!

Daavidista oli kehittynyt melko taitava, mutta sitäkin tyytymättömämpi koti-isä kolmosille. Hän kirosi joka päivä mielessään hekteä, jona oli mennyt lupautumaan tällaiseen urakkaan.

Rubykin vain kävi töissä, eikä hänellä riittänyt enää lainkaan energiaa ja aikaa Daavidille.

"Hei kulta! Laitoin juuri kakrut nukkumaan! Nythän meillä voisi olla aikaa vähän..." Daavid tervehti töistä tullutta Rubya vihjaillen.

"Joo, moi. En mä nyt jaksa. Meen suihkuun", Ruby mutisi ja lampsi kylpyhuoneeseen. Daavid järkyttyi joka kerta, kun tuli torjutuksi. Tämä ei tehnyt hyvää hänen romantiikkatavoitteiselle egolleen.

Lopulta hän kyllästyi ja otti vaimonsa puhutteluun.

"Sä vaan aina oot töissä etkä koskaa huomioi mua! Kertaakaan et oo lapsias hoitanu! Vaikka näiden syntyminen onki mun meikkaamisen syytä, niin saisit silti kantaa vastuuta!" Daavid luennoi paheksuvasti tuhiseva Lauri-Laura sylissään.

"Selvä, selvä" Ruby sanoi rauhallisesti. "Autan lasten hoidossa heti illalla..."

"...kun on heidän syntymäpäivänsä."

Lennard on pojista se, joka ei ole blondi eikä omaa vaaleaa ihoa. Helppo muistaa, eikös? Hän on luonteeltaan menevä, toimelias ja kiltti poika.

Alfred on tosiaan sitten lapsista se vaalein. Hänen luonteensa on identtinen Lennardi-veljen kanssa. Hän on se viimeisenä syntynyt vauva, jonka pää oli irti muusta kehosta. Voi olla, että päänkiinnitysurakka lähensi Rubya poikaan, sillä tämä on hänen suosikkinsa kolmesta lapsesta.

Lauri-Laura taas on lapsista se tyttö (niin hankala muistaa...). Hän on isänsä suosikkilapsi ja on luonteelta melkolailla veljiensä kaltainen, mutta osa kiltteyspisteistä on siirtynyt siisteyteen. Hän siis on veljiään ilkeämpi ja siistimpi sim.

Lasten syntymäpäivän jälkeen Ruby ei enää auttanu heidän hoidossaan vaan keskittyi jälleen täysillä uraansa. Daavid parka oli kahlittu näillä kolmella ketjulla kotinsa vangiksi. Huuta raikasi ympäri taloa päivästä toiseen.

"Iskääää!"

"Iskää-ääää!"

"Iskää!"

"Iiiiskää!"

"Iskä?"

"Äiti..."

"Iskää-äää-ääääää!"

"AAAAA!" Daavid heräsi painajaisestaan. Mikä kamala uni se olikaan ollut!

Hän oli nähnyt unta, jossa kolmoset olivat vielä taaperoita ja vain huusivat ja huusivat Daavidia, eikä huuto koskaan loppunut.

Rubyn puoli sängystä oli taas tyhjänä. Nainen painoi aina yötöissä ja nukkui päivät, Daavid ei ollut viettänyt hänen kanssa tuntia pidempää aikaan vuosiin.

"Iskä", kuului makuuhuoneen ovelta. Daavid kääntyi katsomaan tytärtään.

"Mikä on puppis?"

"Näin pahaa unta..." Lauri-Laura ynisi pyyhkien kyyneliä väsyneistä silmistään.

"Kai saan tulla nukkumaan sinun ja äiskän sänkyyn?" ylähuuleton lapsi kysyi.

"Tietty saat, täällä on paljon tilaa", Daavid vastasi hymähtäen Rubyn tyhjälle paikalle.

"Iskä, milloin äiskä tulee kotiin?" Lautsku kysyi mönkiessään peiton alle.

"Jossain vaiheessa. Ehkä", Daavid vastasi tympääntyneenä ja sammutti huoneesta valot. Häntä ei huvittanut jutella Rubysta.

Nyt siis, esittelen teille tässä Juicyjen lapsoset. Lauri-Laura kärsi identiteettikriisistä, sillä puolet ihmisistä sanoivat häntä Lauraksi ja puolet Lauriksi. Välillä häntä kehuttiin kiltiksi tytöksi ja välillä kovaksi jätkäksi. Hän ei ollut varma oliko poika vai tyttö vai jotain siltä väliltä. Muuten hänellä meni koulumenestyksen ja sosiaalisten suhteiden puolesta hyvin.

Lennard taas oli kiinnostunut urheilusta ja oli osoittautunut melkoiseksi naistennaurattajaksi. Mikä lie romantiikkatavoitteinen hänestäkin tulee... Hän menestyi koulussa hyvin ja sai numeronkorotuksenkin kerran vaikkei ollut tehnyt läksyjään kahteen päivään :o

Alfred oli kiinnostunut tieteistä. Hän oli fiksu ja mystisen cool (kuten halinalle pyjamansakin). Moni ihaili häntä salaa ja opettajat pitivät hänen ahkeruudestaan koulun suhteen.

Daavid oli ylpeä kasvattamistaan lapsista. Kuitenkin epäromanttinen avioliitto alkoi pitkästyttää häntä. Etenkin hänen vaimonsa oudon käytöksen takia.

 

 

Tässä tämä tynkä nyt sitten oli... toivottavasti piditte, eikä keskenloppuminen häirinnyt :) pidetään peukkuja että juicyt voivat vielä jatkua tai että edes saan aloitettua uuden LC:n jos rakkaani on pyyhitty bittiavaruuteen koneen tiedostoista... voivoi.. no mutta kommentteja? Piristävät semmoset ois myös ihan paikallaan :D mutta ei saa unohtaa raknetavia kommentteja!