Niiiiiiiiiiiiin surullista mutta myös niin inhottavan totta on, että ilkeät ATK-sedät ovat pyyhkineet rakkaat Juicyt bittiavaruuten ja vieläpä kehtasivat sanoa että poistivat vain "jotain moskaa"!! Joo... Mäki käyn polttamassa niiden autotallin, johon ne on keränneet kamaa viis vuotta ja sanon, että siellä oli vaan jotain moskaa! Sinne meni kaikki musiikit ja kuvat ja kaikki muukin... No olivat ne jotain jättäneet... Rubyn hiusten meshin O_o kaverin kanssa mietittiin, että taisi  olla setien mielestä ainoo hieno asia koko koneella :D

No mutta, luonnollisesti, koska Juicyt kokivat loppunsa, aloitan uuden LC:n ja se löytyypi tästä. Vielä en ole päässyt edes aloittamaan pelaamista, mutta kyllä sinne jossain välissä uusi osa ilmestyy ;D Jos haluatte linkitystä sinne jo niin käykää kyselemässä tuolta sivuilta.

Eipä tässä muuta... Koittakaahan selvitä ilman Juicyjä ja tutustukaa O'Boyn sukuun, jahka pääsevät olemaan olemassa :)

Owwie

 

TÄMÄ ON TÄRKEÄ, PITKÖHKÖ ILMOITUS KOSKIEN JUICYJEN TULEVIASUUTTA! SUOSITTELEN SIIS LUKEMAAN.

Vohoi voi. Rakkaat lukijaiseni, Te Juicyjen uskolliset ystävät ja sueraajat! LC:n jatkuminen on vaakalaudalla! Kyse ei ole millään lailla siitä, että minua ei huvittaisi enää pelata tai mitään! Ehei! Kyse on ääliöistä jotka työskentelevät äitini työpaikalla! 

Kuten aikaisemmin sanoin, pelikoneeni, joka siis on läppäri, näyttö meni epäkuntoon. Se kun on kone äitni työpaikalta, niin sinne hän sitten vei sen korjattavaksikin. Noh. Eilen tuli takaisin, ja rupesin tutkimaan, niin eikös vaan eikös vaan IT-vastaavat sedät olleetkin evänneet minulta oikeudet järjestelmänvalojaan, jossa tallennukset ensinäkin olisivat, JOS enää ovat ollenkaan! En pääse katsomaan edes onko ne siellä! Ne on voitu poistaakin! prkl! Ja että voisin aloittaa ede uuden väliaikisen LC:n tai mitään, pelata edes muuten vaan (koska muuten luonnollisesti kuolen), pitäisi sims uudelleen asentaa typerälle käyttäjäjärjestelmälle jonne nyt vain pääsen ja no sehän ei onnistu ilman sitä saatanallista järjestelmänvalvojan salasanaa jota minulla ei oleeeeeeeeeeeeeeeee!!!

Pointti on se että Juicyt eivät EHKÄ jatku. Minä totisesti toivon että asiat järjestyvät ja saan salasanan ja käyttöoikeudet ja tallnukset ovat tallessa... jos en saa salasanaa, en voi pelata ollenkaan... mutta tässä kuitenkin keskeneräinen 17 osa Juicyjä, ettette ihan tylsisty odottamaan, jos tässä vierähtääkin aikaa taikka sitten jos.. jos... jos tämän rakkauden on loputtava niin.. no tässä kaikki mitä on jäljellä.. Enjoy.

PS. lopussa on kuvia joissa on KATTO! Ah!

Ruby tunnusteli kasvanutta mahaansa. Vielä ei tuntunut potkimista. Milloinhan vauva alkaisi liikehtiä? Ruby pelkäsi, että joku kerta hänen miehensä halatessa häntä vauva potkaisisi niin kovaa, että Daavid huomaisi sen ja tajuaisi, ettei Rubyn maha näyttänytkään ihan normaalille. Eleanorin vanhat raskausvaatteet eivät sentään olleet miestä vielä saaneet aavistamaan mitään.

Kuin kutsun saaneena kyseinen mies astui kylpyhuoneeseen tekemään tarpeitaan. Ruby veti henkeään mietteliäänä. Parempi kai kertoa raskaudesta mahdollisimman pian. Ei hän sitä äärettömyyksiin voisi salata, oli Daavid kuinka hölmö tahansa.

"Kulta..."

Daavid tuli Rubyn luo.

"No?"

"Huomaatko minussa mitään erityistä... tällä alueella?" Ruby kysyi viittelöiden vatsansa suuntaan. Daavid siveli parransänkeään tovin ja mietti.

"No sulla on uus superhottis vyö rintojes alla", Daavid yritti.

"Arvaapa uudelleen" Ruby pyöräytti silmiään.

"Sä tiiät miten huono oon arvailemaan" Daavid sanoi ja tuijotti vatsaa. "Ellet sitten..." hän jatkoi hitaasti.

"Nainen! Ootko hankkiutunu raskaaks!?" Daavid huudahti asian valjetessa hänelle. "Kuinka monta kertaa mun on sanottava, etten halua lapsia!?"

"Et sä sitä ole ikinä sanonut! Sitä paitsi, tämä on sinun syytäsi, jos et muista! Minähän sanoin, että jos mies alkaa käyttää meikkiä, hänen vaimonsa voi tulla raskaaksi!" Ruby puolustautui säälittävällä valheellaan.

"No... en mä sitä teinnyt, kun aloin meikata!" Daavid mutrista huuliaan. "Tänkö takia me mentiin aikasin naimisiin? Tiesit, etten halua ottaa eroa paperihommien takia, vaikka paljastuisikin, että taloon tulee jotain pummeja!"

"Älä sano meidän lasta pummiksi!" Ruby kivahti.

"Sanonpa miksi lystään! Puolet siitä on minun! Mutta varmasti en hoida sitä! Ihan varmasti en!" Daavid uhosi kuin pikkupoika.

"No hyvä! Ihan sama minulle!" Ruby heilautti kättään ja paineli ulos vessasta.

Ruby kuitenkin huomasi mahansa jatkaessa kasvuaan, ettei hänelle sittenkään ollut aivan sama hoitaisiko Daavidkin lasta. Ruby itse halusi käydä töissä, ei hän voisi mitään lasta jäädä kasvattamaan kotiin!

Joten illalla Daavidin tultua kotiin, bodaamasta poikien kanssa, Ruby kömpi ylös vuoteeltaan ja vyöryi mahansa kanssa miehensä luo.

"Kulta! Sinä olet niiin isällinen!" Ruby aloitti leveästi hymyillen.

"Mitä tää nyt on..?" Daavid vastasi varuillaan.

"Ei mitään! Ihan totta vaan! Sä oot jotenki niin... sellanen! Jokainen lapsi haluiaisi tuollaisen isän!" Ruby sanoi viattomana.

"Todellako?" Daavid kysyi hyvillään.

Sitten hän lisäsi: "Mutta miksikään koti-isäksi en todellakaan aio ryhtyä. Se on vissi ja varma! En kuuna päivänä! Turha yrittääkään!"

"No enhän minä nyt sellaista tässä ajatellutkaan!" Ruby tuhahti vähätellen. "Minä vain ajattelin, että koska olet herttainen ja komea ja ihana ja kiltti ja mahtava ja vahva ja sympaattinen ja empaattinen ja mielettömän ihana! Niin..."

Ruby tarttui miestään käsistä.

"Voisitko ryhtyä lapsellemme koti-isäksi, kun se syntyy?" hän kysyi, eikä Daavid voinut vastutstaa.

"Joo!" hän sanoi pää pyörällä kehuista. Daavid... Olet niin säälittävä.

 

***

 

Ruby katseli hermostuneena valmiiksi sisustettua lastenhuonetta. Millaistahan olisi synnyttää? Varmaan kamalaa. Hän ei tiennyt haluaisiko tehdä sitä. Voisikohan siltä välttyä? Jos vaikka vetäisi rotanmyrkkyä, nyt kun ei vielä ollut liian myöhäistä...

"Hei kulta, jännitätkö synnytystä?" Daavid ilmestyi kyselemään hymyillen. "Rentoudu vähän. Taidat miettiä lapsen tulevaisuutta?"

"Juurikin sitä", Ruby vastasi hymyillen ja antoi miehensä hiero rasittuneita hartioitaan.

"Ai ai ai! " hän yllättäen huudahti.

"Mitä? Onko tässä kipee kohta?" Daavid kysyi.

"Ei kun! Aghodsoigfgidfu", Ruby yritti sönköttää alavatsasta säteilevän kivun lomasta. Hänen synnytyksensä oli alkanut. Daavid perääntyi hätääntyneenä.

"Tämä ei onnistu! Ei ikinä onnistu! En saa sitä syntymään elävänä! Sille tapahtuu varmasti jotain hämärää!" Ruby huuteli aivan sekaisin. Daavid vain seisoskeli vieressä ja katsoi parhaaksi olla puuttumatta tilanteeseen. Hän vain mietti lapselle valmiiksi nimeä mielessään.

Ja sieltä se syntyi! POIKA!

"Voi ihanaa!" Ruby huudahti huojentuneena, kun lapsi oli saapunut yhtenä kappaleena maailmaan.

Mutta ei siinä vielä kaikki, tuli vielä toinenkin vauva! Sekin suntyi ilman hämäriä kommelluksia.

"Oon kone!" Ruby hymyili ylpeänä saavutuksestaan.

Ja tulipa sitten vielä kolmaskin vaippahousu! Sen kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvin, kuin kahden edellisen... Mutta hetken ränkkäämisen jälkeen saatiin lapsen pää paikoilleen hartioiden päälle.

"Miten olisi nimet näille kullannuppusille?" Daavid kysyi innoissaan ja oli juuri lausumaisillaan nimiehdotuksensa, kun Ryby ehtikin ensin.

"Aivan! Tämä on selvästi Alfred!" hän riemuitsi ja varmisti vielä, että Alfredin pää pysyi paikoillaan.

"Selvä... Olkoon se Alfred..." Daavid vastasi pettyneenä. "Mutta tämän toisen nimeksi minä ajattelin..." hän jatkoi keinutellen lasta sylissään.

"Lennard!" Ruby huudahti katsahtaessaan pienokaista silmiin ja riisti tämän isänsä käsivarsilta.

Sillä aikaa, kun Ruby peitteli Lennardin kehtoon, Daavid syöksähti viimeisen vauvan luo ja nosti sen syliinsä.

"Lauri!" hän karjaisi ennen kuin Ruby ehti räpäyttää silmiäänkään. Lauri oli ollut Daavidin parhaan tarhakaverin nimi ja he olivat yhdessä vannoneet liukumäen alla nimeävänsä joskus lapsensa toistensa mukaan. Ja Daavid piti lupauksensa.

"Hölmö! Onpa sillä nyt hyvä nimi... Kuka ei kuulu joukkoon? Alfred, Lennard ja... Lauri. Sitä paitsi, se on tyttö, jos et tiennyt", Ruby päivitteli vähän naureskellen.

"Mitää? Onko?!" Daavid kysyi. "No... Kai häntä voi kutsua Lauraksi, vaikka simvalikossa lukeekin jo 'Lauri'"...

***

Oooooh the weather outside is frightful,

But the fire is so delightful,

And since we've no place to go...

Let it snow!

Let it snow!

Let it snow!

Daavidista oli kehittynyt melko taitava, mutta sitäkin tyytymättömämpi koti-isä kolmosille. Hän kirosi joka päivä mielessään hekteä, jona oli mennyt lupautumaan tällaiseen urakkaan.

Rubykin vain kävi töissä, eikä hänellä riittänyt enää lainkaan energiaa ja aikaa Daavidille.

"Hei kulta! Laitoin juuri kakrut nukkumaan! Nythän meillä voisi olla aikaa vähän..." Daavid tervehti töistä tullutta Rubya vihjaillen.

"Joo, moi. En mä nyt jaksa. Meen suihkuun", Ruby mutisi ja lampsi kylpyhuoneeseen. Daavid järkyttyi joka kerta, kun tuli torjutuksi. Tämä ei tehnyt hyvää hänen romantiikkatavoitteiselle egolleen.

Lopulta hän kyllästyi ja otti vaimonsa puhutteluun.

"Sä vaan aina oot töissä etkä koskaa huomioi mua! Kertaakaan et oo lapsias hoitanu! Vaikka näiden syntyminen onki mun meikkaamisen syytä, niin saisit silti kantaa vastuuta!" Daavid luennoi paheksuvasti tuhiseva Lauri-Laura sylissään.

"Selvä, selvä" Ruby sanoi rauhallisesti. "Autan lasten hoidossa heti illalla..."

"...kun on heidän syntymäpäivänsä."

Lennard on pojista se, joka ei ole blondi eikä omaa vaaleaa ihoa. Helppo muistaa, eikös? Hän on luonteeltaan menevä, toimelias ja kiltti poika.

Alfred on tosiaan sitten lapsista se vaalein. Hänen luonteensa on identtinen Lennardi-veljen kanssa. Hän on se viimeisenä syntynyt vauva, jonka pää oli irti muusta kehosta. Voi olla, että päänkiinnitysurakka lähensi Rubya poikaan, sillä tämä on hänen suosikkinsa kolmesta lapsesta.

Lauri-Laura taas on lapsista se tyttö (niin hankala muistaa...). Hän on isänsä suosikkilapsi ja on luonteelta melkolailla veljiensä kaltainen, mutta osa kiltteyspisteistä on siirtynyt siisteyteen. Hän siis on veljiään ilkeämpi ja siistimpi sim.

Lasten syntymäpäivän jälkeen Ruby ei enää auttanu heidän hoidossaan vaan keskittyi jälleen täysillä uraansa. Daavid parka oli kahlittu näillä kolmella ketjulla kotinsa vangiksi. Huuta raikasi ympäri taloa päivästä toiseen.

"Iskääää!"

"Iskää-ääää!"

"Iskää!"

"Iiiiskää!"

"Iskä?"

"Äiti..."

"Iskää-äää-ääääää!"

"AAAAA!" Daavid heräsi painajaisestaan. Mikä kamala uni se olikaan ollut!

Hän oli nähnyt unta, jossa kolmoset olivat vielä taaperoita ja vain huusivat ja huusivat Daavidia, eikä huuto koskaan loppunut.

Rubyn puoli sängystä oli taas tyhjänä. Nainen painoi aina yötöissä ja nukkui päivät, Daavid ei ollut viettänyt hänen kanssa tuntia pidempää aikaan vuosiin.

"Iskä", kuului makuuhuoneen ovelta. Daavid kääntyi katsomaan tytärtään.

"Mikä on puppis?"

"Näin pahaa unta..." Lauri-Laura ynisi pyyhkien kyyneliä väsyneistä silmistään.

"Kai saan tulla nukkumaan sinun ja äiskän sänkyyn?" ylähuuleton lapsi kysyi.

"Tietty saat, täällä on paljon tilaa", Daavid vastasi hymähtäen Rubyn tyhjälle paikalle.

"Iskä, milloin äiskä tulee kotiin?" Lautsku kysyi mönkiessään peiton alle.

"Jossain vaiheessa. Ehkä", Daavid vastasi tympääntyneenä ja sammutti huoneesta valot. Häntä ei huvittanut jutella Rubysta.

Nyt siis, esittelen teille tässä Juicyjen lapsoset. Lauri-Laura kärsi identiteettikriisistä, sillä puolet ihmisistä sanoivat häntä Lauraksi ja puolet Lauriksi. Välillä häntä kehuttiin kiltiksi tytöksi ja välillä kovaksi jätkäksi. Hän ei ollut varma oliko poika vai tyttö vai jotain siltä väliltä. Muuten hänellä meni koulumenestyksen ja sosiaalisten suhteiden puolesta hyvin.

Lennard taas oli kiinnostunut urheilusta ja oli osoittautunut melkoiseksi naistennaurattajaksi. Mikä lie romantiikkatavoitteinen hänestäkin tulee... Hän menestyi koulussa hyvin ja sai numeronkorotuksenkin kerran vaikkei ollut tehnyt läksyjään kahteen päivään :o

Alfred oli kiinnostunut tieteistä. Hän oli fiksu ja mystisen cool (kuten halinalle pyjamansakin). Moni ihaili häntä salaa ja opettajat pitivät hänen ahkeruudestaan koulun suhteen.

Daavid oli ylpeä kasvattamistaan lapsista. Kuitenkin epäromanttinen avioliitto alkoi pitkästyttää häntä. Etenkin hänen vaimonsa oudon käytöksen takia.

 

 

Tässä tämä tynkä nyt sitten oli... toivottavasti piditte, eikä keskenloppuminen häirinnyt :) pidetään peukkuja että juicyt voivat vielä jatkua tai että edes saan aloitettua uuden LC:n jos rakkaani on pyyhitty bittiavaruuteen koneen tiedostoista... voivoi.. no mutta kommentteja? Piristävät semmoset ois myös ihan paikallaan :D mutta ei saa unohtaa raknetavia kommentteja!

Tässäpä osa numero 16 :) Siitä tuli vähän lyhyemmän puoleinen laskelmieni mukaan, mutta mitäpä tuosta :D Alkakaahan lukea siitä!

 

Ruby istuskeli Juicyjen ihanan keittiön pöydälle mietiskellen kaihoisasti. Hänen mielessään pyöri se asia, jonka tilalla oli aikaisemmin ollut vain inohimo: rakkaus.

"Mitä sä täällä angstailet? Äläkä istu pöydällä! Menee likaseks!" paikalle tullut Lise tuhahti tädilleen.

"Oih... en mitään", Ruby sanoi hajamielisesti (ja traagisesti).

"No, OK", Lise vastasi ja oli aikeissa lähteä, kun Ruby hyppäsi alas pöydältä ja jatkoi puhumista.

"Ei mua mikään vaivaa, ihan totta! Ei huolta!" hän papatti.

"...okei" Lise vastasi hämmentyneenä ja yritti taas lähteä, mutta Ruby esti.

"Ihan tosi! Kaikki on vallan mainiosti! Ei mulla oo mitään sydänsuruja!"

"Enhän oo ees väittäny, että..."

"Mä en todellakaan haikaile minkään miehen perään! Mitä sä sellasta mietit?!"

"No en mietikään! Mä..."

"No okei! Mä kerron, ku vaadit noin!" Ruby lopulta voihkaisi. "Mä en saa mielestäni yhtä miestä, jonka kanssa mulla oli yliopistossa juttua!"

"Jaa", Lise vastasi välinpitämättömästi.

"Tuntuu, et sydän pakahtuu, kun vain ajattelenkin sitä!" Ruby kuvaili.

"No kukas tämä ihme herra on?" Lise kysyi.

"En muista sen nimeä... Mutta kyllä tämä rakkautta on!" Ruby vastasi totisena.

"No mikset vaan soita sille ja pyydä sitä kylään?" Lise kysyi pitkästyneenä. Miten joku aikuinen osasi olla noin hankala...

"En voi! Se jätti, mut, koska ei saanu mun kaikkee huomioo! Se vihaa mua!" Ruby sanoi toivottomana.

"No soitat ja pyydät anteeks ja sanot, että sulla on nykyään mammonatavoite", Lise neuvoi.

"Hyvä idea! Kiitos! Niin minä teen! Ihana, kun minulla on sinut!" Ruby ilostui ja koetti halata Liseä.

"Hei! Hold your horses!" Lise torjui halauksen. Hän koitti kovasti olla kiintymättä Rubyyn, sillä jos hän joskus joutuisi antamaan tälle selkäsaunan tässä lähiaikoina, hänelle itselleen tulisi paha mieli, jos hän pitäisi Rubysta.

Kerättyään rohkeutta pari päivää Ruby soitti armaalle, yllätys, yllätys, Daavidilleen ja hetken avoimea keskustelua jälkeen tämä suostui tulemaan kylään Juicyille.

"Oon kyllä ikävöinyt sua", Daavid myönsi. "Joka kerta, kun nään mun sulaneet kalsarit aattelen aina sua."

Kaksikon kaulaillessa romanttisesti Lise sattui keittiöön.

"Hei! Toiko se sun mies on? Sehän on mun vaari!", hän ilahtui.

"Hei pikkuinen!" Daavid halasi lapsenlastaan. Ruby mietiskeli sitä tosiasiaa, että hänen äitinsä oli vehdannut joskus tämän saman miehen kanssa, mutta päätti jättää asian enemmittä huomioitta. Vaikka "vaari" kuulostikin... no, olihan hän ennenkin vanhusten kanssa pelehtinyt.

Aikaa kului. Ruby tunsi todella rakastuvansa isoon-D:hen. Niinpä hän päätti ottaa eräänä päivänä esille sellaisen asian kuin avioliitto. Daavid vain nauroi hänelle.

"Enhän minä ole mitään sitoutuja tyyppiä! Sitten, jos päätän lähteä vieraisiin, tiedossa on ero ja kaiken maailman paperihommia! Tiedätähn sinä, kulta, miten vihaan paperihommia!"

"Sinä sitoutumiskammoinen raukkis!" Ruby hermostui. Miten Daavid kehtasikin nauraa! Ja vielä mietti käyvänsä joskus vieraissa naisissa! Itsehän hän juuri oli alunperin halunnut erota, koska Rubylla oli muitakin miehiä! Ja nyt sitten uskottomuus olikin ihan okei.

"Itse olet ääliö!" Daavid vastasi vihaisesti ja hyvin aikuismaisesti Rubyn syytökseen.

Se sai Rubyn mutristamaan suutaan.

"Etkö sinä sitten välitäkään minusta... Eikö sinulla ole oikeita tunteita minua kohtaan, niin kuin viime osassa sitä sanaa koko ajan hoit?" hän kysyi surullisena. Daavid häkeltyi.

"E-en minä sitä tarkoittanut..."

"Miksi meidän pitäisi kiirehtiä? Minä tarvitsen aikaa", hän paikkaili tilannetta.

"Ei sillä ole väliä, jos aiot pettää minua kuitenkin!" Ruby huusi ärstyneenä.

"No... No en tietenkään aio oikeasti! Minä vain vitsailin!" Daavid vähätteli. "Sinä riität minulle hyvin! Tyydytät kaikki tarpeeni!"

Se sai Rubyn rauhoittumaan.

"No... Hyvä on... odotetaan, kunnes olet valmis", hän suostui. "Sillä ehdolla tosin, että..."

"Oletko nyt varma tästä? Oletko edes ikinä ennen leikannut hiuksia?" Daavid kysyi huolestuneena.

"Joojoo! Minä en katsele talossani miestä, jonka hiukset näyttävät nyljetyltä jänikseltä!" Ruby vastasi tomerana. "Jos et aio muuttaa tänne vielä, niin tämä on ainoa keino vaihtaa hiustyyliäsi."

"Ooh! Kulta! Sehän on yhtä hyvä! Olet melkein parempi sakset kädessä kuin sängyssä!" Daavid huudahti tyytyväisenä.

Toisin, kuin Daavid, Viki ei kuitenkaan ollut lainkaan tyytyväinen. Daavidin hiukset eivät kiinnostaneet häntä, mutta hänen mielestään Lise oli lykännyt jo kyllin kauan Rubyn vallastasyöksemistä.

Viki alkoi vihjailla eroamisella uhkailustakin Liselle, jolloin tämä päätti laittaa töpinäksi. Ruby oli eräänä iltana rauhassa kävelemässä kohti olohuonetta, kun Lise päätti, että nyt oli aika tapella.

Pöly nousi ja Lise ponnisti syöksyäkseen Rubyn kimppuun.

"Mitä ihmettä?" Ruby ehti vain kysyä hämillään ennen kuin huomasi Lisen tekevän hänelle niskalenkkiä.

"Mitä tämä on!? Lise! Ruby! lopettakaa!" paikalle ehtinyt Daavid huusi.

"Toi alotti!" Ruby kiljui ja yritti pistää kampoihin sisaren tyttärelleen.

Lopulta Lise oli saanut homman valmiiksi.

"Hah! Noniin! Siinä sinulle!" hän riemuitsi.

"Lise! Mitä ihmettä sinä oikein teet!? Miksi annoit Rubylle selkään?!" Daavid kysyi järkyttyneenä. "Onko sinulla päässä vikaa? Vai johtuuko tämä minun ja Rubyn suhteesta? Luulin, että hyväksyit sen?"

"Minusta hän on vain päästään vioittunut!" Ruby ilmoitti päästyään ylös lattialta. "Hullu hänen täytyy olla, kun hyökkää syyttä suotta kimppuuni, vaikka olen häntä majoittanut ja ruokkinut ja vaatteet ostanut! Eikä hän ole edes oma lapseni!"

"Itse olet päästäsi vialla, kun yrität tuhota minun ja Vikin tulevaisuuden!" Lise huusi. "Minä voitin sinut! Nyt minä olen Juicyn suvun perijä ja päämies!"

"Vohoi kulta pieni!" Ruby huudahti ymmärtäen yllättäen kaiken. "Ei sinusta perijää tule minut pieksemällä! Ei se homma niin toimi! Voisit tulla perijäksi vain, jos sinun äitisi, eli Jade, olisi ollut itsekin perijä ensin!"

"Aa! Niinkö se toimii!" Lise ihmetteli.

"Jo vain", Ruby hymyili.

"Mutta entäs minä ja Viki! Hän tulee pettymään, kun emme saakaan sukua..." Lise sanoi alakuloisesti.

"Ei hätää! Perustakaa Vikin kanssa oma Terhojen suku!" Ruby sanoi. "Sitä voitte yhdessä hallita!"

"Anna anteeksi Ruby-täti! Minun olisi pitänyt ajatella tarkemmin, ennen kun hyökkäsin kimppuusi!" Lise tajusi virheensä.

"No... Ei se mitään... Olethan rakastunut", Ruby tuumasi. "Mutta et tee samaa enää toisten tai suutun todella!" hän lisäsi tiukemmin.

"Minä vannon!" Lise nyökytteli.

Tappelu episoidin jälkeen Ruby päätti, että oli hänen ja Daavidin aika ottaa seuraava askel ja kihlautua. Jotta Daavid varmasti suostuisi, puki Ruby päälleen lyhyen, suuri kaula-aukkoisen juhlamekkonsa. Daavid myöntyi oitis, mutta samalla mietti mielessään, että voisihan sormuksen aina väliaikaisesti unohtaa sormesta juhlimaan mennessä.

"Onneksi olkoon!" Lise halasi Rubya. Koska hänellä ei ollut enää aikeissa syrjäyttää tätiään, hän saattoi rauhassa pitää hänestä ja antaa sen näkyä.

"Häistä tulee varmasti upeat!"

Tästä tapahtumasta inspiroituneena Lise päätti kosia Vikiä. (Daavidin ex-uuden naisen jalka todistajanaan.)

"Minä haluaisin perustaa oman suvun kanssasi, rakas", Lise hymyili. "Voisimme rakentaa oman talon ja hankkia lapsia ja..."

Viki kuitenkin torjui tytön tylysti!

"Miten voit edes kuvitellakaan tuollaista! Vai että oma suku! Ja pyh! Vain Juicyjen suku kelpaa! Emme voi ennen sen valloittamista mennä naimisiin! Ensin työ, sitten huvi!"

Mutta Lise ei pitänyt nuoren miehen käyttäytymisestä enää ollenkaan.

"Oletko kanssani vain sukuni tähden!?" hän tiuskaisi vihaisena.

"No... joo... tai en... tai... tavallaan..." Viki häkeltyi.

"Tässä sinulle tavallaa juomat naamalle!" Lise sähisi ja otti (jostain) vesilasillisen ja heitti sen Vikin kasvoille.

Sitä, mitä seuraavaksi tapahtui, ei kukaan kyennyt näkemään, mutta arvaamaan kylläkin...

Eräs kaunis aamuyö Ruby huomasi, että nyt ei kaikki ollut kohdallaan. Illalliseksi syöty spagetti vaati päästä ulos hänen elimistöstään. Muutaman luotettavan raskaustestin jälkeen Ruby myönsi itselleen odottavansa lasta.

Tämä tieto sai hänet kauhistumaan. Hän ei ollut vielä edes ajatellut puhuvansakaan Daavidin kanssa lapsienhankkimisesta, eikä hänellä ollut aavistustakaan miten mies suhtautuisi asiaan. Jättämisen pelko ja karmea kuva palleromaisesta morsiamesta mielessään Ruby järjesti pihan äkkiä hääjuhlakuntoon.

Hän soitti kahdelle parhaalle yliopsitoaikaiselle ystävälleen ja kutsui heidät häihin (parin tunnin varoitusajalla). Daavid oli vähän ymmällään tästä kaikesta. Ruby käski häntä pian pukemaan juhla-asun ylleen ja kiiruhtamaan pihalle. Tajuamatta mitään Daavid teki työtä käskettyä.

Ja pian hän löysi itsensä vannomasta valoja hääkaaren alla. Pakkohan siinä oli "tahdon" sanoa, eihän sitä kaikkien nähden kieltäytyäkkään voinut, vaikka Daavid avioliittoja vastustikin.

Lisen tuli nautittua shampanjaa vähän enemmän, kuin olisi ollut tarpeen. Pian hän haahuili ympäri tonttia silmät ristissä ja kertoi joka toiselle simille rakastavansa tätä ja joka toiselle vihaavansa.

"Hehhehee, huippaa..." Lise oli ekaa kertaa kännissä. Sitten hän yllättäen näki jonkun saapuvan pihalle.

"Viki!" Lise huudahti.

Viki kertoi tulleensa pyytämään anteeksi Liseltä. Hän ei tiennyt mikä häneen oli mennyt, kyllä hän halusi Lisen kanssa suvun perustaa, oli se sitten Juicyjen tai ei. Mutta Lise oli hyvin agressiivisella tuulella.

"Shinä pieni nilkki! Hilaa she ruma naamataulushi ulos miedän shuvun tontiltah tai shaat nenääshi uuden kyhmyn!"

"Miten voit sanoa noin! Lise! Olen pahoillani! Minä... minä rakastan sinua!" Viki tunnusti. Mutta Lise oli heltymätön. Hän ei vastannut mitään. OIkeastaan hän oli sammunut seisaalteen, mutta tämä sai kuitenkin Vikin luovuttamaan ja lähtemään takaisin kotiinsa.

Herättyään alkoholihuurteisesta koomasta Lise kipitti sisälle ja soitti mukavan ennustajan paikalle.

"Kukaan ei rakasta mua!" Lise nyyhkytti naisen hameenhelmaan.

Näköjään ennustaja ei päässyt mihinkään siitä ajatuksesta, että Tino olisi Liselle se ainoa ja oikea. Niinpä Lise päätti, että syteen tai saveen, tässä oli hänen tuleva aviomiehensä. Toivottavasti Tino on päässyt yli Feeliksistä ja on alkanut pitää myös naisista...

Hauskaa näillä kahdella ainakin oli. Heistä tuli pian hyvät ystävät ja he leikkivät tyynysotaa pikkutunneille asti.

Fail juoruaminen...

Parin viikon kuluttua Lise tunsi olevansa valmis itsenäistymään ja lähtemään opiskelemaan yliopistoon.

"Pärjäätkö varmasti?" Daavid kysyi huolissaan.

"Pärjään, vaari. Onhan minulla pullistuspalkinto -diplomikin!"

"Muista sitten soitella! Voi, tämä talo tulee olemaan niin tyhjä ilman sinua..." Daavid päivitteli.

"No hankkikaa vaikka lapsia", Lise ehdotti lähettäessään yliopistolle ilmoittautumislomaketta.

"Haha, no tuskinpa! Ei vielä pitkään aikaan, jos koskaan!" Daavid naurahti.

Rubyllä oli meneillään tärkeä missio. Hänen piti kertoa Daavidille raskaudestaan. Hän toivoi, että edes Lise olisi ollut häntä tukemassa.

"Huomaatko, et oon alkanu meikkaamaan?" Daavid kysyi. "Mulla on nyt paljon itsevarmempi olo! Jotenki hyvä puolet korostuu ja huonet peittyy! Mahtavaa!"

"Niin... Tuota... Mut ootko sä kuullut siitä, että jos mies meikkaa, sen vaimo voi tulla raskaaks?" Ruby yritti säälittävätsi.

"Ai voiko!?" Daavid kysyi järkyttyneenä. Daavid olikin tyhmempi kuin miltä näytti.

"Kyllä voi!" Ruby huudahti helpottuneena. "Jos mä nyt tulen raskaaksi, niin sen on yksin omaan sun vika, etkä voi mua sen takia jättää tai mitään!"

 

 

Näihin mielyttäviin tunnelmiin päättyi Juicyjen 16. osa. Ensi osassa tosiaan tarjolla katto ja muuta kivaa! (miinus muu kiva). Laitelkaahan kommentteja! :)

Nyt on osa 15 tässä. 4 real :D Viime osankin aloitin vahingossa hehkuttamalla, että "tässä osa nro. 15!" vaikka se olikin 14 :o :D Mutta alkakaahan lukea :)

 

Ruby tykkäili yhdestä pojasta ihan tosissaan. Tämä lähetteli hänenlle hatkuvasti rakkauskirjeitä vaikka asui samassa asuntolassa. (Minä en tätä suhdetta mielelläni hyväksyisi, sillä poika sattuu olemaan Jaden isä, mutta Rubyllä synkkaa hänen kanssaan todella hyvin...)

Blondillakin (Daavid on hänen nimensä!) oli romantiikkatavoite, joten he Rubyn kanssa lepertelivät toisilleen mitä sulokkaampia flirttejä.

"Oot niin hot, et 50 prossaa mun boxereista sulaa! Se on polyesteriä" Daavid kertoi.

No, oli Daavidia tai ei, Ruby ei vielä ollut valmis sitoutumaan vain yhteen mieheen. Tämä pikkujäbä huvitti häntä kovasti.

"Se ois varmaan aika hyvä... kaveri", hän ajatteli.

"Minä olen hirmu vahva!" Jäbä ilmoitti tohkeissaan.

Jäbää ei kuitenkaan kuulemma Ruby kiinnostanut.

"Vanha ämmä! LoL, lähe vetää! EVVK!" Jäbä nauroi, kun Ruby ehdotti, että he menisivät yhdessä tutkimaan hänen lakanoidensa valmistusmaata.

"Mitä!?" Ruby henkäisi kuultuaan vastauksen kauhuissaan. Häntä ei koskaan ennen oltu torjuttu!

Blondi kuitenkin suostui tulemaan vierailulle Rubyn asuntolaan seuraavana päivänä, jolloin Ruby "ihan vahingossa" oli alusvaatteisillaan. Tyttö, jolla oli tapana viuhahdella ympäri taloa, kuitenkin vinkkasi Rubyn luokseen ja sanoi:

"Tota miestä et alusvaatteet päällä iske. Näytä paljasta pintaa! Siitä kaikki tykkää!"

"Aa! Niin ku rinnat paljaana pitäs juoksennella?" Ruby tarkensi.

"Just niin!" tyttö nyökytteli.

Ruby on houkutuksille altis... (See them ei jostain syystä ollut päällä, vaikka sen aina pitäisi olla :/ Jotenka ihailkaa sensuroituja puolivartalokuvia!)

Ilo irti elämästä...

"Mm... Nyt ehkä keksin..." Jäbä mutisi ja teki varovaisen siirron. Kaljuuntuvan opiskelijapojan sotilas uhkasi pahasti hänen lähettiään.

"Näitkö sä? Ihan ku alaston nainen ois juossu tästä ohi tai jotain?" kaljuuntuva opiskelija kysyi.

"Hah! Turha yrittää! Shakki vaatii älyä, ei huijausta! En mee halpaan! Turha yrittää hämätä!"

Koska viuhahtelu ei tehonnut Jäbään, Ruby päätti ottaa käyttöön toiset keinot.

"Tässä on! Lemmenjuomaa!" ennustaja ojensi.

"Tän on sit parempi toimia!" Ruby otti pullon vastaan epäileväisenä. "Oli niin kallistaki..."

Ruby kulautti pinkin juoman kurkkuunsa ja tunsi itsensä todella vetovoimaiseksi. Hän rynnisti Jäbän luo ja tämä oli heti aivan myyty.

"Mä... Mä en ookaan aiemmin huomannu miten kaunis sä oot!" tämä soperteli.

Pain sitä oltiinkin jo kielet toistensa kurkuissa. Jäbä oli aivan huumaantunut ja Ruby hyvin tyytyväinen. Rahat eivät menneet hukkaan!

Pian kuitenkin oli enää tunti Rubyn luennon alkuun.

"Kulta, haluisitko sä odottaa täällä? Mulla ei mee kauaa, palaan niin nopeesti ku pääsen! Lehtori on tosi nopee pano... panemaan powerpointia eteenpäin", Ruby kysyi.

"Tietty ootan! Mä voin vaikka pelata shakkia sillä aikaa!" Jäbä hymyili (poika tykkää shakista).

Sillä aikaa, kun Jäbä kävi kiivasta ottelua itseään vastaan, Rubyn huoneeseen livahti hänen huomaamattaan joku hahmo...

"Beibi! Tulin takas!" Ruby huhuili astuessaan ovesta.

"Miten ois sinä, minä ja mun makkari?" hän vinkkasi silmää.

"Joo" Jäbä vastasi haltioituneena.

 

Vaan sillä välin oli Daavid viihtynyt Rubyn huoneessa jo jonkin aikaa puolisulaneissa boxereissaan.

"Missä se hottis viipyy... Mun yllätys menee pieleen, jos se ei tuu tänne koskaan.." hän päivitteli.

Kun Ruby astui sisään, valmiina toimintaan teinipojan kanssa, Daavid oli juuri ehtinyt laittaa mukavasti pitkäkseen hänen vuoteelleen.

"Moi muru", tämä sanoi viettelevällä äänellä.

"AAH!" Ruby huudahti. Nyt hän oli niin sanotusti pississä.

"Jopas yllätyit! Oon ootellua sua täällä jo jonkun aikaa. Sua ja... meloneita" Daavid hymyili.

"Tuota... Daavid..." Ruby ehti aloittamaan, kun Jäbä jo ilmestyi huoneen ovesta hänen käsikynkkäänsä hihitellen innoissaan.

Daavid nousi sängyltä hieman hämillään.

"Ai... Sulla onki pikkubroidi mukana", hän sanoi hieman pettyneenä. "Oon Daavid, sano vaan Iso-D", hän kuitenkin hymyili.

Ruby hymyili voimattomana.

"Tuota tuota..." hän hoki.

"Pikku! Vai että pikkuveli!" Jäbä huudahti vihaisena. "En ole pikkuinen!"

"Tiedoks vaan! Me seurustellaan!" hän ilmoitti pilkallisesti Daavidille ja veti Rubyn lähelleen. "Vai mitä, kultsipupu?"

"Seurustelette..?" Daavid toisti. "Mut... mä..." hän sanoi hiljaa.

Sitten hän tulistui.

"Mitä helkkaria nainen!? Mä luulin, et meil oli jotain! Ja sä vaan meet vehtaamaan jonkun kersan kanssa!" hän polki jalkaansa.

"Siis no... Mullahan on aika monen kanssa 'jotain'", Ruby vastasi kohauttaen olkapäitään. "Luulis sun ymmärtävän, sullakin on romantiikkatavoite!"

"No sulla voi olla vaikka keittiöpappa Kyöstin kanssa jotain!" Daavid sähisi (Ryby köhäisi ja katseli muualle). "Mutta mun kanssa sulla ei ainakaan oo enää yhtään mitään!"

"Voi kuule! Ei haittaa! Mulla miehiä riittää, etkä sä oo mitenkää erityisesti mun suosikki koskaan ollutkaan!" Ruby valehteli. Daavid oli todellisuudessa hän TOP-listansa kärkisijalla.

"Yritä nyt ymmärtää, että meidän välillä ei oo koskaan ollut mitään oikeita tunteita. Ainakaan mun osalta", Ruby pelasti egonsa.

"Jaa. Just. Mä kun vaan aloin tykätä susta ihan tosissani ja aattelin, et voisit olla se, jonka kanssa perustan perheen ja... äh", Daavid sanoi katkerana.

"No, mut, jos sä haluut vielä yrittää...", Ruby sanoi nopeasti.

"Ei, ei", Daavid nosti kätensä torjuvasti. "Nyt kun tiedän, ettei sulla oo mitään oikeita tunteita mua kohtaan. Parempi varmaan, et ollaan vaan kavereita." (Jäbä se siellä vaan kasvoi ihan yhtäkkiä, eikä ketään kiinnostanut edes. Mikä lie bugi ollut.)

Ruby oli vakuutellut itselleen, ettei välirikko Daavidiin koskettanut häntä millään lailla. Hän pärjäisi mainiosti vaikka hänellä olisikin yksi miesystävä vähemmän. Kaikki sujuikin ihan hyvin, kunnes Ruby huomasin, että Daavid oli löytänyt uuden naisen...

"Kuvottavaa! Sairasta!" Hän ajatteli nähdessään parin varoituksetta asuntolassa.

"Minä tuolle bitchille näytän!"

"Daavid-kulta!" Ruby hihkaisi hypäten Daavidin syliin. "Palataan takaisin yhteen! En kestäkään ilman sinua! Kyllä minulla on oikeita tunteita sinua kohtaan!"

"Mitä hemmettiä!?" Daavidin uusi nainen ihmetteli.

"Suudellaan!" Ruby ehdotti.

"Heihei! Top tykkänään!" Daavid sanoi hermostuneena. "Mulla ei ole mitään juttua ton kanssa!" hän vakuutteli naiselleen torjuessaan Rubyn kuuman suutelon.

"Niin varmaan!" nainen huusi ja antoi Daavidille ympäri korvia. "Ootko sä pettänyt mua!? Senkin märkäkorva!"

"Whooo! Eeeen!" Daavid suorastaan huusi. "Meillä oli joskus jotain, mut se on historiaa! Todellakin!"

"Historiaa?" Ruby kysyi surullisena.

"Luulin, että oisit halunnut yrittää. En aiemmin uskaltanu myöntää sitä ees itelleni, mutta kyllä mulla on tunteita sua kohtaan!"

"Kyllä mä oisin halunnut. Mutta vaikka sä oikeesti välittäisitkin musta, en tykkää, kun oisin sun 24. poikaystävä. Haluisin sut kokonaan omakseni. Tää oli nyt tässä" Daavid pudisti surullisena päätään.

Seuraavana päivänä oli Rubyn toisen lukuvuoden loppukoe. Hän oli nyt puolivälissä opintojaan, mutta...

"Mä en kestä enää! Tää on ihan hullu paikka! Lähen kotiin!"

Ruby päätti antaa arpakuutiolle uuden mahdollisuuden ja vaihtaa tavoitettaan, se kun tulee mahdolliseksi yliopiston puolivälissä. Romanttiikka vaihtuikin mammonaan.

"En voi käsittää, miten olen voinut olla sellainen hupakko! Enhän ole edes koskaan käynyt töissä! Ei ihme, että Daavid jätti minut!"

Päivän päätteeksi Ruby soitti Juicyjen talolle ilmottaakseen että tulisi kahden viikon päästä tiistaina takaisin.

Juicyjen talosta puheen ollen...

 

Lise suri kovasti isoäitinsä kuolemaa. Kaikki muistutti häntä tästä.

"Muistan kun mummo ei koskaan kylpeny tässä ammeessa", hän itki. Raukka...

Monesti itkukohtauksen jälkeen hän muisti myös henkilön, jota syytti tästä kaikesta.

"Se Paavo! Jahka saan hänet käsiini!" Tyttö oli agressiota täynnä.

Liikunta oli mitä parhain tapa päästää vähän höyryjä pihalle. Se kun muutenkin kasvatti kuntoa, mikä oli hyvä tulevaa kostotappelua Paavoa vastaan silmällä pitäen. Pihapunttis sai kyytiä, mutta uima-altaan Lise kiersi kaukaa.

Eräänä iltana Feeliks sitten tuli säikyttelemään Liseä kesken rankan kolmenkymmenen kilometrin lenkin. Silloin Lise tajusi, ettei hänen elämänsä ollut ihan järjestyksessä. Hän ei ollut ollut koulussakaan pariin viikkoon. Talo oli sotkuinen ja postilaatikosta pursusi laskuja.

Myös Lisen viime suihkusta oli vierähtänyt mukavasti aikaa...

Ensimmäiseksi Lise päätti ryhty' syömään taas hyvin, kuten silloin, kun hänen mummonsa oli vielä ollut kuvioissa. Paha vaan, etteivät Lisen ruoanlaittopisteet olleet mitään verrattuna Eleanorin kokkaustaidoille...

Pelokkaasti Lise maksoi elämänsä ensimmäiset laskut. Pian hän huomasi, että niihin kului aika tuntuvasti rahaa, jota ei ollut tullut perheen kassaan ollenkaan sitten Elen kuoleman.

Reippaana tyttönä Lise siis lähti töihin lääketiede -uralle.

"Siisti kärry!" hän virnisti kaverille, joka oli suostunut ottaa hänet kimppakyytiin.

Viikon kuluttua elämän uudelleen järjestelystä Lise löysi pihaltaan vanhan, oudosti pukeutuneen kääkän.

"Neiti ei ole tainut saada pitkään aikaan", nainen kysyi epäkohteliaasti. Lise häkeltyi.

"Minä olen parittaja! Voin järjestää sinulle sokkotreffit! Saat taas uuden komean kullan kainaloon!"

"A-aa... kiva", Lise nyökkäsi. Ei hänellä koskaan ollut ollut komeaa kultaa kainalossa. Kaikki yhteys komeisiin kultakimpaleihin, joka hänellä koskaan oli ollut oli niiden murjominen sairaalakuntoon.

"Joku urheilullinen varmaan kävisi neidille. Ehkä pesäpallon pelaaja?" eukko aprikoi. Sanat saivat Lisen innostumaan.

"Joo! Joku, jonka kanssa voi keilata! Ja ottaa matsin!" hän nyökytteli niin, että pää melkein irtosi.

Aurinko nousi juuri sopivasti tehostamaan ennustajan treffiseuranetsintäoperaatiota. Lise oli aivan haltioitunut. Tämä kaikki vaivaisella 5000:lla simpalla!

Hän ei tietenkään malttanut pitää näppejään erossa hohtavasta pallosta.

"Se on niin kaunis!"

"Kiitos! Ostin Europehousesta", ennustaja hymyili.

Tässä sitten on tulos eukon käsityksestä urheilullisesta nuoresta miehestä. Te, ette ehkä tunnista häntä, mutta kyseessä on Feeliksin ex-mies Tino! Aivan LC:n alusta. Tino ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Lise etsi, joten ennustaja kokeili uudestaan.

Jolloin paikalle laskeutui Viki Tervo -niminen (ylähuuleton) poika. Simit tervehtivät toisiaan. Heidän treffinsä menivät oikein mallikkaasti ja niillä oli hauskaa. Vaikka lempi ei aivan alkanutkaan leiskua heti, Lise ihastui Vikiin kovin.

Tämä oli kaikkea, mitä hän halusi. Urheilullinen ja halukas pieneen könyämiseen koska vain. Lise ei kuitenkaan ollut varma oliko ihastus molemminpuoleista, joten hän ei usklatanut tehdä aloitetta syventääkseen heidän suhdettaan virallisesti.

Eräänä iltana Juicyjen pihalla hiipparoi taas vieras sim. Tälläkertaa ernu Amberin isä toi Rubylle kukkia. (Vähän myöhässä, dude... Laski kukat vielä väärään paikkaan! Ei ymmärrä tekemääni asetelmaa ollenkaan...) Lise katseli tapahtumaa ikkunasta. Hänestäkin olisi ihana saada kimpullinen ruusuja. Vikiltä. Hänen olisi toimittava...

Hän pyysi Vikin heti koulun jälkeen kylään seuraavana päivänä. Ilta meni mukavasti, kuten kaikki muutkin illat tähän mennessä, mutta Lise ei ollut uskaltanut vieläkään tehdä siirtoaan. Lopulta Viki kertoi, että hänen olisi lähdettävä, sillä tiedossa olisi aamuvuoro seuraavana päivänä.

""Mitää? Nytkö jo? Älä nyt vielä... mä... mä..." Lise takelteli. Hän keräsi rohkeutensa...

...ja suuteli Vikiä! Kaunis kuplien ja sydämien sekoitus leijaili olohuoneessa. Lise olisi voinut jäädä siihen ikiajoiksi, mutta Vikin piti tosissaan lähteä. Ennen eroamista nuoret sopivat kuitenkin seurustelevansa nyt virallisesti.

Koko yön Lise unelmoi vain Vikistä. ... Ja paistinlastasta.

Koko yön Lise unelmoi vain Vikistä. ... Ja paistin lastasta. Ja tuntemattomasta naapurin äijästä.

Koko yön Lise... No hyvänen aika sentään! Lise ei unelmoinut Vikistä yöllä, mutta

tämä oli ensimmäinen ajatus hänen päässään hänen herätessään aamulla!

"Olisi ihanaa, jos Viki asuisi täällä minun kanssani ja me voisimme jatkaa Juicyjen sukua", Lise ajatteli.

"Aa... Viki..." Lise oli aivan rakastunut. Hän jutteli Vikin kanssa ja tämä sanoi, että hänestä olisi mahtava muuttaa Lisen luo asumaan. Heistä tulisi mahtavia Juicyjen suvun johtajia.

He sopivat muuton tapahtuvan ensi kuussa. Lisellä oli nyt hyvää aikaa opetella kokkaamaan tulevalle miehelleen (juustopastaa... aika vaikea ruokalaji). Hän oli perhetavoitteinen ja aivan innoissaan.

"Kumpa saisimme pian lapsia!" hän toivoi.

Kesken ruoanlaiton puhelin kuitenkin soi. Lise meni vastaamaan ja tuntematon naisääni puhutteli häntä.

"Moi! Lise! Oot jo iso tyttö! Vitsit! Näin sut viimeks ku olit psykoottisen oloinen vauva!" nainen lirkutteli.

"Öö... Kuka helvetti siellä on?" Lise kysyi varovasti.

"Ai! Siis minä! Ruby!", ääni vastasi.

"Kuka oli..?" Lise ihmetteli. Ei hän koskaan ollut tuntenut ketään Rubyä.

"Siis Ruby Juicy! Sun tätis! Kai mulla on nyt oikee numero?" Ruby mietti ihmeissään.

"Aa! Joo! Mummo joskus puhu susta! No mitäs sä tänne mulle soittelet?" Lise ihmetteli. Eivät hänen sukulaiset koskaan ennen olleet häntä puheluilla muistaneet.

"Niin, mähän oon siis suvun perijä. Ja päätin jättää yliopiston nyt kesken. Aattelin, et teiän on hyvä tietää, että tuun ens viikon tiistaina" Ruby selitti.

"A-aa... Niin... Perijä..." Lise toisti. Puhelun päätyttyä hänen silmänsä tyättyivät kyynelistä. Kaikki, mitä he Vikin kanssa olivat suunitelleet valui nyt hukkaan!

Joka tapauksessa Lise päätti valmistautua Rubyn tuloon kohteliaasti. Tiistaiaamuna hän oli melko jännittynyt. Hän valmisti ruokaa tarjottavaksi. ("Kaikki tykkää muroista..." hän ajatteli).

Ja tiskasi kaikki tiskit ja puhdisti keittiön tasot ja kylpyhuoneen. Mummon vanhan huoneen hän siivosi erityisen tarkasti, sillä hän muisti mummon kertoneen sen olevan oikeasti Rubyn huone, eikä siellä saisi olla.

 

Kun Ruby vihdoin saapui kolmelta taksilla, Lise veti kasvoilleen pingoittuneen hymyn ja tervehti häntä.

"Voi! Sä oot kasvanu niin paljon! Oot tosi söpis!" Ruby julisti. (Hyvänen aika minkä näiköinen hän on!! Hyvä että tunnistin Rubyksi! Tainnu lyyä korvaavat päälle kasvun aikana vasta...)

Ruby stailasi itsensä uuteen uskoon. Hän oli shopannut uranaiselle sopivammat vaatteet. Vakavana hän tuijotti itseään peilistä. (En kestä! Kamlan vakava! Aa!)

(Nyt on parempi...)

Lisen tarjoamista muroista huolimatta Ruby ehdotti kohteliaasti, että jos hän kuitenkin laittaisi jotain kiitokseksi siitä, että Lise tuli häntä pihalle vastaan.

"Sullahan on kiva hiukset! Harmi, ettei miehet taida kamalasti välittää niistä. Sinun iässäsi minulla kuule oli 12 poikaystävää! Onko hummerit hyviä muuten?" Ruby tiedusteli.

Hummerit oliva niin herkkua, että Lise melkein itki. Ruby oli hänestä todella mukava, vaikka olikin pilannut hänen ja hänen rakkaansa tulevaisuuden suunnitelmat.

Ja rakkaasta puheen ollen... Lise ei vieläkään ollut kertonut tälle, etteivät heidän suunnitelmansa voisikaan toteutua. Niinpä hän Rubyn sanoja ajatellen muutti kampaustyyliään ja soitti Vikin kylään kertoakseen asiasta.

Lisen mennessä juttelemaan ulos, Lise jäi itkemään olohuoneeseen. Hän oli juuri ollut aikeissa järjestää bileet kotiinpaluunsa johdosta, kun Lise oli BTW ohimennen kertonut Eleanorin kuolleen.

"Hei kulta! Sulla on uudet jumppahousut!" Viki kehui nähdessään Lisen.

"Niin... ja kyllä mä vähän hiuksiakin värjäsin ja..." Lise vastasi.

"Ai, ei sitä huomaa" Viki vakuutteli.

"Niin, mun pitäs kertoo sulle... Kun... Mun täti, Ruby, muutti takas tänne... Se on... Juicyjen perillinen..." Lise kertoi varovasti.

"Mitä!?" Viki huudahti ja vetäytyi irti Lisestä. "Entäs me?! Meidän suunnitelmat!? Meidän tulevaisuus!? Meidän suvun hallinta!?" hän tivasi vihaisena. "Ei mikään kääkkä voi vaan tulla ja viedä sitä kaikkea noin vaan meiltä pois!" (Hahaa! Kääkkä, jonka kanssa olet pelehtinyt hänen yliopistoaikoinaan!)

"Sinä olet oikea perillinen, kultsi!" Viki sanoi hieman rauhallisemmin. "Näytät sille! Hakkaat vaan sen ja kaikki on taas niin kuin ennen!"

"En mä voi!" Lise kauhistui. "Se tekee niin hyviä hummereitakin! Ja on niin mukava!"

"Mut Lise! Kyse on meidän perheestä!" Viki muistutti.

"Niin... no kai mä sit... vähän voisin koulia sitä..." Lise mietti. Hän ei kuitenkaan ollut varma, olisiko se moraalisesti oikein... Olisiko se LC:n sääntöjen kannalta oikein... Mitä hän tekisi?

 

 

No jopas jännä loppu tuli... :D Mutta hei! Pistäkäähän palautetta :)  Toivottavasti tykkäilitte. Ensiosaamisiin!

 

 Tässä nyt tämä 15. osa puoliksi uudelleen kirjoitettuna.. toivottavasti turhautuminen ei laskenut toisen version tasoa :/ Kuvia oli tätä varten mieletön määrä, joten oli vaikea rakentaa, mutta tulihan tämä valmiiksi kuitenkin :D Mutta ei sitten muuta kuin hauskaa lukemista!

 

Tässäpä on Ruby Juicy nuorena aikuisena. Hän siskoineen oli lähtenyt samalla taksilla kotoa kohti opiskelijaelämän riemuja, mutta siskot olivat päätyneet eri asuntolaan kuin hän, voi harmi.

Tässä on Rubyn tuleva mies, jonka hän löysi erään kaupan kassalta. Pojan komeus sai Rubyn silmät aivan kipeiksi, se oli rakkautta ensisilmäyksellä! No hyvä on, ei oikeasti. (Oli vaan niin ruma, että oli pakko esitellä.)

Koska Rubyn elämäntavoite oli tulla eläväksi legendaksi, hän valitsi pääaineekseen teatteri...asian. Hän kuitenkin huomasi, että opiskelu oli paljon hankalampaa kuin lukiossa ja kaikin puolin syvältä.

Näin ollen hän päätti tutustua uusiin simeihin, jotka voisivat auttaa häntä.

"Hei! Haluisko joku saada? Uuden kaverin?" hän huuteli asuntolan käytävillä.

Tästä tytskästä tuli Rubyn hyvä ystävä. Hän ihaili tätä ja oli pyörtyä hurmiosta joka kerta kun Ruby kulki hänen ohitseen. Hänestä tuli myös Rubyn ensisijainen lopputöiden kirjoittaja.

"Sä oot niin fiksu! Oispa mun lopputyöt yhtä hyviä, ku sun tekemät!" Ruby imarteli.

"No, vo-voisivat ne ollakin!" tytskä vastasi hyvillään. "Mä voin auttaa sua!" Loppu päivän hän viettikin aina itsekseen Rubyn koulutöiden parissa tämän keskustelun jälkeen.

 

Sillä välin, kun tytskä opiskeli, Ruby luonnollisesti iski miehiä. Hänen päässään kaikuivat Eleanorin sanat Sen oikean löytämisestä, mutta etsinnät olivat osoittautuneet odotettua hankalimmiksi. Ruby kun piti niin monesta pojasta, eikä hänellä ollut aavistustakaan kuka olisi paras. Eniten tuntui kuitenkin synkkaavan tämän Jaden isän kanssa.

Mutta juttu jäi muiden suhteiden kanssa samalle tasolle, sillä Ruby huomasi blondin haisevan erittäin pahalle. (Jonkinlainen sekoitus kissojen ja vanhojen rusinoiden hajusta.)

Rubyn etsiessä rakkauttaan oli kotona Juicyillä kova meninki. Jade oli Elen vastusteluista huolimatta lähtenyt yliopistoon ja tyrkännyt vauvansa äitinsä hoiviin. Lise kasvoi hyvää vauhtia ja Ele opetti hänelle tärkeitä perustaitoja, kävelemisen etupäässä.

Elen treenatessa (bodaamisesta oli tullut hänelle pakkomielle, hän oli laajentanut pihapunttistakin) Lise kannusti häntä iloisesti helistimillään. Hänen ensimmäinen sanansa oli testosteorini.

Hän otti isoäidistään mallia ja taaperteli tomerana ympäri asuntoa ja nosteli lelujaan kuin mitäkin puntteja konsanaan. Luonteeltaan hän oli niin siisti kuin olla ja voi sekä menevä ja suuri marisija.

Lise kasvu oli suorastaan huimaavan nopeaa. Hän huomasi pian hänen lempi alienaiheisen yöpaitansa käyneen turhan pieneksi. Uusilla yöpaitaostoksilla Ele ehdotti kokonaan uutta tyyliä tytölle, joka tietysti suostui innoissaan. Alienit olivat ihan vauvojen juttuja.

Pikku-Lise oli aika suloinen. (Tässä näkyy myös uudet korvaavat silmät!)

Pikku-Lisen nenä oli aika antisuloinen.

Tässä välissä saatte kurkata Juicyjen uudistunutta taloa. Rakastan keittötä ja vessaa. Mutta nyt takaisin itse tarinaan.

Elestä tuntui, ettei hän kylliksi voisi painottaa Liselle treenaamisen tärkeyttä.

"Tässä suvussa ei hävitä enää ainoatakaan tappelua!" hän julisti.

"Okei! Tajuan!" Lise nyökytti, heitti läksykirjan nurkkaan ja alkoi esitellä kuinka hienossa kunnossa hänen kylkilihaksensa olivat.

 

Lisen lempipuuhaa oli uiminen. Hänet sai iltaisin suorastaan repiä pois altaalta nukkumaan.

Toinen suosikki oli keilaaminen. Se oli vähän hankalempaa, mutta Lise ei antanut periksi.

"Minulla on habaa, minulla on habaa..." hän hoki mielessään heittäessään ylisuurta palloa kohti keiloja. Ele oli hyvin ylpeä lapsenlapsestaan, hänen kasvatuksensa oli mennyt perille.

Vaan sitä ei Ele tiennyt, että Juicyille tuli toistuvia puheluita Lisen opettajalta koulusta.

"Ei äiti ole kotona!" Lise kertoi ties kuinka monennetta kertaa opettajalleen.

"Niin, tiedän" ope vastasi. "Mutta olen saanut selville, että sinä olet mummosi holhouksen alaisena! Anna puhelin hänelle! In your face!"

"Ouu..." Lise ynisi hädissään. "E-en voi... Mummo on... sairaana!" hän ilmoitti. "Hänellä on..." Lise mietti. Hän ei tiennyt ainuttakaan vanhusten sairauden nimeä. "Hänllä on yskäsyöpä ja toinen käsi irtosi" hän lopulta valehteli. Opettajan hiljentyessä miettimään Lise huusi heipat ja sulki luurin äkkiä.

Mutta puheluita tuli lisää.

"Mummo on raksalla."

Ja lisää.

"Mummon pää jäi kiinni kattilaan."

Ja lisää.

"Jos en kuule puhelimen ääntä, se ei oikeasti soi."

Lopulta sattui kuitenkin se onneton päivä, jona Ele ennätti itse puhelimeen ennen Liseä.

"Halloota?" hän tervehti opettajaa.

"Vihdoin! Onko se vanha muori Juicy?" opettaja kysyi innostuneena. Ele vastasi hiukan närkästyneenä myöntävästi.

"Tiesittekö, että lapsenlapsenne on vaikeuksissa koulussa?" opettaja kysyi.

"Mitä!?" Ele ihmetteli. "Missä vaikeuksissa? Voi ei! Hänen on täytynyt yrittää tapella ja hän on hävinnyt! Häntä varmasti kiusataan kamalasti!" Ele pohti mielessään. Sen enempää kuuntelematta hän sanoi opettajalle "O. K." ja sulki puhelimen.

 Suraavana päivänä Ele istahti Lisen viereen sohvalle tämän juuri lukiessa Money Talksia (tämä oli järkyttynyt ulosottosimin vierailusta viime viikolla

*TITITITI* ja oli päättänyt perehtyä bisnesmaailmaan, jottei joutuisi koskaan kokemaan itse samaa aikuisena).

"Laittaisitko sen lehden pois? Jutellaan vähän" Ele pyysi. Lise nousi hieman epäileväisenä ja heitti lehden telineeseen.

"Puhuin opettajasi kanssa puhelimessa. Sinulla on kuulemma ongelmia koulussa", Ele sanoi.

"M-mm..." Lise ynähti. Hän ei oikein tiennyt millä mielellä kannattaisi reagoida.

"Mi-minä voin selittää... Se Tammisen Matti on ihan ääliö... minä..." Lise aloitti.

"Ei sinun tarvitse selitellä mitään! Ei ole sinun syysi, että sinua kiusataan! Olisit voinut kertoa minulle heti!" Ele sanoi.

"Kiusataan!?" Lise ihmetteli. "Minuako? E-hei kuuna päivänä! Minä olen se kiusaaja, mummo! Annoin Tammisen Matille köniin, kun se oli niin ruma!"

Sitten Lise tajusi, että oli juuri paljastanut salaisuuteensa.

"Tai siis... hän sen aloitti! Tavallaan... Olemalla ruma..." hän soperteli. Nyt varmaan tulisi puhuttelua ja kotiarestia.

Mutta Lisen hämmästykseksi Ele nousikin ja kutitti häntä nauraen.

"Vai sillä lailla! Hekten jo pelkäsin, että olet samanlainen nössö kuin kaikki muutkin tappelussa häviävät Juicyt tähän asti! Hyvin tehty! Jatka samaan malliin! Hakkaa kaikki vähänkin rumemmat simit!" Ele kannusti.

"Okei, okei", Lise sanoi hämillään. "Ihme äijä..." hän mietti. Telkkarissa vanhemmat suhtautuivat kiusaamiseen ihan eri tavalla... Mutta Lise unohtikin, mistä suvusta oli nyt kyse.

Elellä oli tapana mesettää iltaisin keskimmäisen tyttärensä kanssa. Hän kyseli kuulumisia ja miten tosirakkauden etsintä ja opiskelu edistyivät.

"Rubyx sanoo:

Opiskelen tosi ahkerasti! Se on rankkaa, mutta selviän aika hyvin!"

"Oot niin fiksu! Kirjotatko mun lopputyön?"

"Oot tosi fiksu! Miten ois, kirjottasitko mun yhen esseen?"

"Miten ois sellasen esitelmän värkkääminen mun puolesta, fiksu poju?"

"Kylläpä Lehtorilla on kauniit hiukset! Ne sanovat suorastaan 'Korota Rubyn arvosanaa!'!"

 

"Rubyx sanoo:

Myös rakkauselämäni menee hyvin! Luulen, että se oikea on jo... hyvin lähellä!"

"Ladies and Gentleman, this is Mambo number 5...

A little bit of Monica in my life...

A little bit of Erica by my site...

A little bit of Rita's all I need...

A little bit of Tina's what I see...

A little bit of Sandra in the sun...

A little bit of Mary all night long...

A little bit of Jessica, hear I am...

A little bit of you makes me your gal!"

"Ihanaa, kun tyttö pärjää niin hyvin!" Ele mietiskeli joogatessaan. Hän kävi myös läpi mielessään elämänsä tärkeimpiä tavoitteita: syödä juustoleipiä, edetä talousneroksi uralla ja päihittää Paavo tappelussa.

Siinä paha missä mainittiinkin! Lise! Vierille ei saisi mennä noin vain juttelemaan!

"Hei, kalju setä! Olen Lise!" Lise kätteli reippaasti kaljua setää.

"Hmm... Kaunis nimi. Oletko mahdollisesti Jade Juicyn tytär?" Paavo kysyi.

"Olen! Ensimmäinen ja ainoa! Niin mummo aina sanoo" Lise kertoi tohkeissaan.

 

Ele huomasi pian kenen kanssa Lise jutusteli ja riensi pihalle ajamaan tytön takaisin sisälle.

"Mitä sinä täällä teet!? Ala vetää tomppeli!" Ele sähisi.

"Minä... Minä vain mietin... Voisinko viettää aikaa tyttäreni kanssa? Tulla osaksi hänen elämäänsä?" Pave kysyi.

"Eieieiei!" Ele vastasi oitis.

"Kyllä minä tiedän millaiseksi osaksi haluat hänen elämäänsä! Odotas vaan, kun hän on teini-ikäinen, niin minulla olisi taas yksi ylimääräinen pikku-sim huolehdittvanani! Ei tule kuuloonkaan!" Ele paasasi. Pave vain katsoi kaihoisasti taloa, jonne hänen tyttärensä oli kadonnut.

"Parempi, että alat vaan vetää täältä sinä eltaantunut kuvotus!" Ele sanoi tökkien Pavea ikävästi rintaan. "Saat tulla vasta sitten takaisin, kun minä olen valmis päihittämään sinut tappelussa! Siihen asti, hyvästi!"

"Okei, okei! Ihan rauhassa!" Pave nosti kätensä ilmaan ja meni matkoihinsa.

Ele ei ollut kertonut Liselle tämän isästä mitään. Hänellä oli aikeissa lietsoa vihaa Pavea kohtaan omana eksänään, ei Lisen isänä, jottei tyttö saisi traumoja. Lise kuitenkin oppi vihaamaan Pavea ennen kuin Ele kohotti sormeaankaan.

"Moi taas, kalju setä! Mitä sinä täällä teet? Mikset vastaa?" Lise ihmetteli Paven pälyillessä Juicyjen etupihalla.

Sanaakaan sanomatta tämä nosti perheen sanomalehden, tunki sen povitaskuunsa ja katosi tontin rajan tuolle puolen. Lise huusi Paven perään ties minkä laisia uhkauksia, mutta täysin turhaan.

"Ei ihme, että mummo hermostui, kun puhuin tuon sedän kanssa! Hänhän on kamala hullu!" Lise pohti.

Mennessään nukkumaan (keskellä päivää) hän vielä pohti: "Voi, jos olisin vain isompi! Olisin antanut sille lehtivarkaalle köniin! Viisi kertaa!"

Seuraavana aamuna Lise heräsi kummaan tunteeseen.

"Oh... Mieleni tekee aivan... aivan... sambata!" hän huudahti ja otti parit näyttävät tanssiaskeleet.

"Oh! Mitä tämä on! Minä kasvoin! Tanssi kasvusamban! Vau!" Lise ilahtui.

Lise oli taaperosta asti aika jännä sim. Hänen toiveissaan oli aina soittaa eräälle simille, jonka ystävä hän ei ollut, jota hän ei koskaa ollut nähnyt ja johon hän ei koskaan ollut ollut minkään laisissa yhteyksissä. Hän myös olisi aina halunnut ostella uusia vaatteita. Lapsena silloin, kun muut samanikäiset simit halusivat ystäviä ja leluja, Lise halusi kännykän ja taas lisää vaatteita. Joka tapauksessa, hänestä tuli perhetavoitteinen teini, jonka nenä ei näyttänyt enää niin pahalle.

Myös Ele koki tuona päivänä erään laista henkistä kasvua. Hän sai ylennyksen töistä, huraa, ja tätä ylemmäs hän ei enää voisikaan ylentyä: hän oli talousnero! Huraa, huraa!

Pienten päiväunien jälkeen Ele sitten soitti töihin ja jättäytyi eläkkeelle.

"Nyt, kun olen firmanne tärkein elin, ettekä tule toimeen ilman minua, jään eläkkeelle korkeimmalla mahdollisimmalla eläkerahalla!"

Illalla, kun Ele oli tähyilemässä kohti tähtösiä, Feeliksin haamu tuli ystävällisesti hänet säikäyttämään. 

Se oli Elelle kuin merkki! Hieman myöhässä säikyttelyyn reagoidessaan, laskemalla alleen, Ele oivalsi olevansa valmis toteuttamaan seuraavan tavoitteen elämässään!

"Varo vain Paavo!" hän mutisi luututessaan lätäkköä. 

Eräänä iltana, Juicyjen ollessa yhteistuumin joogaamassa, kuului pihalta outoa ryminää.

"Se ei voi olla mikään muu!" Ele innostui yllättäen. "Sen täytyy olla hän!"

"Mitä? Kuka?" Lise tiedusteli vääntäen kasvoilleen myös innostuneen ilmeen.

 

"Se on se Paavo, kaatelee meidän roskiksia! Muistatko, kun kerroin, että olen treenannut yli kymmenen vuotta hakatakseni hänet? Nyt on se hetki!" Ele selitti tohkeissaan.

"Mene sinä tervehtimään häntä ja kertomaan, mitä on edessä! Minä menen sillä aikaa lämmittelemään hetkeksi uima-altaalle", Ele komensi Liseä.

Tyttö teki työtä käskettyä ja meni tervehtimään pihalla norkoilevaa Paavoa.

"Moi! Pitkästä aikaa! Tule meille, mummo antaa sinulle turpaan!" Lise kehotti ystävällisesti.

"Elekö? Hänhän on aivan harmaantunutkin!" Pave naurahti pilkallisesti.

"Sulla ei oo silti mitään tsäänssejä voittaa!" Lise nauroi ja näpäytti pavea nenään.

"Aa... Mikä helkkari teillä Juicyillä on tuon tökkimisen kanssa" Pave hieroi nenäänsä.

Sillä välin Ele ansaitsi viimeisiä kuntopisteitään.

"Uuh, uiminen on rankkaa", hän totesi itsekseen.

Aamu alkoi jo sarastaa, kun hän tunsi olevansa valmis. Mutta juuri, kun hän oli aikeissa uida kohti tikkaita, hän tunsi kamalaa kipua jalassaan.

"Aah! Mitä tämä on! En saa jalkaani suoraksi!" Ele ihmetteli. Voi ei! Suonenveto!

"Senkin kyömynokka!" Lise oli tulistunut Paavon itsevarmaan asenteeseen. "Jos minulla olisi tuollainen nenä, tappaisin itseni!" Voi Lise, tietäisitpä mistä puhut...

"Kuules nyt! Menet liian pitkälle! Katsoisit peiliin niin näkisit..." Pave oli laukomassa takaisin.

Mutta juuri silloin kuului uima-altaalta avunhuutoja ja kurlutusta.

"Yaiks!" Lise sanoi ja lähti kiirehtimään kohti allasta.

Taistele, Ele! Apu on tulossa! Ele tunsi kuinka vesi täytti hänen korvansa ja suunsa. Hän yritti huutaa vielä apua, mutta sai aikaan vain kurlaavaa öninää.

Sitten hän ei jaksanut enää. Hän painui veden alle auringon juuri noustua.

Kun Lise ehti paikalle viikatemiehen kanssa yhtäaikaa, oli luonnollisesti liian myöhäistä.

"Ei voi olla totta! Mummo!" Lise itki lohduttomana.

"Tämä on minun syytäni!" hän ajatteli tuskissaan. "Voi, kosto ei johda mihinkään! Jos mummo ei olisi halunnut kostaa Paavolle ja minä en olisi jäänyt kiistelemään hänen kanssaan, tätä ei olisi tapahtunut! Kosto ei ole hyvä asia!" hän vollotti.

Sitten hän mietti hetken ja tuli toisiin aatoksiin.

"Ei! Tämä on Paavon syytä! Kosto on hyvä asia! Minä kostan tämän hänelle! Vihaan häntä! Voi rakas mummo!"

"Tajuatko sinä!? Tämä on Paavon syytä! Hänen syynsä! Minun mummoni on kuollut!" Lise uhosi bikineissä paikalle ilmestyneelle perheen siivoojattarelle.

"Hänen syynsä... mummo... uh..." Liseä alkoi heikottaa.

"Joo, joo, relaa vähän" siivooja tuhahti ja meni katsomaan näkyikö altaassa vielä ruumista.

 

 

 

Voi voi voi, miten surullista! Mitenhän Lise tästä selviää! Ensi osassa se nähdään. Perinteiset anteeksipyynnöt kirjoitusvirheistä tähän loppuun vielä :D Älkääkä unohtako kommentoida ;D Lukemisiin!