Ja jo 11. osa valmis :o Olenpa harvinaisen eteneväinen Juicyjen suhteen! Tässä osassa minulla on ensikertaa mukana pose-boxeja, niiden kanssa vähän kokeilua ja säätöä samalla :D toivottavasti ei ole mitään silmiinpistävän rumaa... Mutta alkakaahan lukea siitä!

 

Juicyjen suvun hautausmaalle on tilattu suihkulähde. Perheen esikoinen, Jade, pitää sitä erittäin mukavana kapistuksena.

Jos veteen lisää saippuaa, syntyy paljon, paljon hauskoja kuplasia.

"Eikö olekin hauskaa, Ruby?" Jade kysyy pikkusiskoltaan. Ruby ei selvästi vielä ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu, eikö tiedosta tulevia sanktioita, mutta kuplat näyttävät kivalle ja isosisko on innoissaan.

"Aa! Tytöt! Ei saa!" huutaa paikalle ehtinyt äiti. "Papan haamun silmien edessä!"

Kahdesta lapsesta on Eleanorille paljon työtä ja vaivaa.

Ei kahta ilman kolmatta. Eleanorin synytys käynnistyy yllättäen. Jade on jännittynyt, nyt se toinen pikkusisar vimein syntyy! Jo oli tässä odoteltukin kuukaudenpäivät!

Kolmas tyttövauva sai nimekseen Amber (Ele piti jalokivistä). Kuplat suihkulähteessä eivät enää kiinnosta ketään.

"Ihana vauvveli!" Jade sanoo innoissaan. Hän piti kovasti söpöistä lapsista. Äiti oli aika reilu, kun synnyti hänelle lisää leikkikavereita! Mutta kuinka näin onkaan päässyt käymään? Mistä näitä lapsia on putkahdellut? Ja kuka on isä?

Ele oli ollut kovin tyytyväinen saatuaan ensimmäisen lapsensa synnytettyä. Krister onnitteli häntä halauksin.

Niin vain pääsi käymään... Ele ei voinut sille mitään, että oli hetken mielihalujen johdateltavissa. Sitä paitsi, raskaudenaikaiset hormonit laittoivat vieläkin hänen päänsä pyörälle. Samaa hän ei kyllä tekisi enää ikinä uudelleen! Olihan Krister sentään hänen paras ystävänsä!

Kuitenkin, illan lopputulos oli tämä. Ruby oli ihan söpö, mutta nuo posket antoviat epäilyn aiheita hänen tulevan ulkomuotonsa kauneutta kohtaan. No mutta, entäs Amber sitten, oliko Krister hänenkin isänsä?

Asian laita oli oikeastaan se, että Ele eräänä päivänä törmäsi pihallaan norkoilevaan suippokorvaan. He kävivät hetken kiivasta väittelyä ja sen tuloksena taas... no...

"Ugh! Maxisin yöpuku!"

Näin oli siis Ele tullut siunatuksi kahdella lisäkultakimpaleella. Lasten hoitaminen oli kuitenkin kaikkea muuta, kuin helppoa. Hädin tuskin ehti Ele its syömään tai nukkumaan. Töissäkään hän ei ollut käynyt elämänsä aikana vielä kertaakaan, kun koko ajan piti äitiysvapaalla lapsia odotella ja hoitaa.

Mutta aina katsoessaan pieniä tyttäriään, Ele sai lisää motivaatiota jaksaa. Rahat kuitenkin alkoivat loppua, hänen nykyinen äitiys päivärahansa ei rittänyt neljän simin leivän hankkimiseen.

Niinpä hänen oli pakko soittaa lastenhoitajalle ja pukeutua muodottomaan työasuunsa. Hän ei jättänyt lapsia mielellään kotiin, mutta muukaan ei nyt auttanut.

Töiden jälkeen kotona oli töitä.

Töitä.

Ja töitä. Lapset kasvoivat kovaa vauhtia. Amberista tuli ihan... jännä. Suippokorvat hän tietenkin meni isältään perimään... Jos hänen naamansa olisi vähemmän muljahtaneen näköinen, korvatkin voisivat olla söpöt.

Myös Ruby kasvoi. Hänen silmänsä tulivat kauniin suuriksi, mutta saa nähdä mihin suuntaan muu osa naamasta lähtee kehittymään.

Vaikka äidillä ei Jadelle aikaa paljon ollutkaan, oli tämä hyvin tyytyväinen ja eloisa lapsi. Todistukseenkin tuli kymppi! Wuhuu!

"Hoi! Atsiibatsaa!" Jade huusi tultuaan kotiin todistustenjako päivänä.

Valitettavasi ulos häntä vastaa astelikin vain yrmeä lastenhoitaja.

"Mitä meuhkaat lapsi? Äitisi ei ole kotona. Hän jäi ylitöihin. Mene tsiibailemaan siskosi kanssa."

Vaikka Jade luonteeltaan ei olut kovinkaan siisti, hän päätti ryhtyä kaikin tavoin äitiänsä avustamaan, jotta hänellä olisi enemmän aikaa myös lapsilleen. Voi mikä kullannuppu...

Ja onneksi apua tuli myös toiselta kullannupulta. Krister auttoi mielellään Eleä kodin askareissa. Hän tunsi muutenkin olevansa osasyyllinen Juicyjen elämän kiireisyyteen.

"Sinun pitäisi vähän irrotella välillä! Pitää vapaapäivä!" Krister sanoi eräänä päivänä Elelle. "Harrasta jotain hauskaa välillä", hän jatkoi ja iski silmää. "Jos ymmärrät, mitä tarkoitan."

Ele ei aivan ymmärtänyt.

"Dadaa! Katso mitä hankin! Alan harrastaa hiukseilua! Eikö ole hyvä idea! Saan ajatukset hetkeksi muualle ihan näin kotosalla, ei tarvitse lähteä mihinkään ja jättää tyttöjä!"

"Hmm... En minä aivan tällaista tarkoittanut..." Krister sanoi Eleen pakottaessa hänet ensimmäiseksi koekaniinikseen.

Tulos oli kuitenkin tyydyttävä kampaus.

"Kuule", Krister sanoi Elen lopetettua, "puhun nyt suoraan, koska olet vähän tyhmä. Sinun pitäisi hankkia joku mies. Enkä tarkoita mitä tahansa miestä, jota himoitset hetken mielijohteesta, vaan pysyvän parisuhteen!"

"Mutta... Mistä minä muka jonkun miehen saan hankittua! En edes ehdi käymään missään!" Ele vastusteli. Ei hänen omalla isälläänkään ollut koskaan ollut mitään "pysyvää parisuhdetta".

"Miten olisi se Paavo?" Krister kysyi.

Niin, tosiaan, Paavo. Ele oli palkannut siivoojan säästääkseen edes vähän aikaa kotona ollessaan. Hän oli ollut heti ensinäkemisestä asti myyty karismaattiselle Paavolle, joka nojaili seinään (tai salaluukkuun seinän sisällä) ja iski silmää.

Paavo tuli myös lasten kanssa hyvin toimeen, he kaikki pitivät hänestä. Hän kertoi aina hauskoja tarinoitaan edellisistä työpaikoistaan.

Joskus Paavo jopa tarjoutui hoitamaan pikku-Amberia, jotta Ele saisi hetken levätä itse.

Jotenkas, Kristerin kannustamana Ele alkoi soitella Paavolle ja kutsua häntä kylään tämän vapaa-aikanakin. Paavo tuli mielellään. (Ruby kyttäili ja vakoili mielellään äitinsä miesasioita.)

Heidän välinsä tulivat läheisiksi ja alkoivat kehittyä oikeaan suuntaan.

Elestä tuntui, että hän saattoi kertoa Pavelle mitä vain. Pian hän oli paljastanut synkn menneisyytensä Fionasta ja vaikeuksista olla Feeliksin tytär. Paavo kuunteli ja lohdutti.

Muutaman viikon kuluttua he alkoivat seurustella. Ele oli kovin onnellinen (vaikka Pave kaljuuntui, eikä hänen naamallaan mitään perijöitä tehtäisi).

"Eikö olisi ihanaa, jos Paavosta tulisi meille isä!" Ruby supisi Jaden kanssa. "B-luokan Hanneksellakin on kaksi vanhempaa! Hän sanoo, että se on mahtavaa!"

"Minä ainakin toivon syntymäpäivänäni, että Paavosta tulee meidän isä!" Jadekin innostui.

Muutaman päivän kuluttu koitti juhlapäivä. Jadelle ja Amberille pidettiin tuplasynttärit! Oli järjestetty villit juhlat! (Jos omat synttärini olisivatnoin ankeat, menisin mielummin itkemään ruttoon kuolleiden varisten hautausmaalle...)

Paikalla olivat Paavo ja teitenkin Krister (, joka kuvan aikana oli soitti pianoa). Kaikki hurrasivat innoissaan, kun Amber puhalsi äitinsä kanssa kynttilöitä.

Ja noin sitä kasvaa hurautettiin sambaamisen jälkeen.

Seuraavaksi oli Jaden vuoro. Hän puhalsi kynttilät ja esitti samalla hartaan toiveen Paavon tulosta lasten isäksi.

Ja tässä nyt sitten Amber kaikessa erikoisuudessaan...

Ja tässä on Jade kaikessa teineydessää. Ihan tuli hyvän näköinen.

"Äiti, näytätpä kauniille! Ihan kuin telkkarissa!" Ruby ihaili laittautuvaa Eleanoria.

"Kiitos, kultsi" Ele hymyili vastaukseksi peilin kautta. "Paavo vie minut ulos syömään!"

Pave hemmotteli Eleä melkein piloille. He kävivät usein kylpylöissä, ravintoloissa ja ties missä huvittelemassa, unohtamatta kuitenkaan tyttöjä. Viime viikonloppuna Pave vei koko perheen Visulahteen, on siinä mies!

Seuraavana päivänä Ruby ihaili äitinsä uutta kaulakorua. Ele kertoi Paven antaneen sen hänelle lahjaksi edellisenä iltana.

"Saanko minäkin kokeilla?" Ruby pyysi.

"Hahahaa! Et." Ele vastasi iloisena.

Ele alkoi piristyä ja menestyä töissäkin, jipii!

Kun hän tuli kotiin, oli riemu siellä aina raikkaimmillaan Paven leikittäessä lapsia.

Vaan ruusuisellakin tiellä on aina silloin tällöin piikkejä.

"Äiti", Amber lähestyi Eleä, "saanko minäkin mustan monookkelin?"

"Minkä?" Ele kysyi hämmästyneenä. Kaikkea nuo lapset keksivätkin.

"Mustan monookkelin, niin kuin Jadellakin on!"

"Ei Jadella ole monookkelia. Monookkeleja käyttävät vain vanhat vihaiset miehet, joilla on myös kävelykeppi."

"Mutta minä näin! Musta rengas silmän ympärillä! Hän sanoi, että se on monookkeli! Siksi hän ehkä kielsi kertomasta, ettet saa selville, että hän onkin oikeasti vanha vihainen mies!"

"Mitä!" Ele huudahti tajutessaan, että mitä ilmeisimmin Jadella oli (*TITITI*) musta silmä!

Hän meni tarkistamaan asiaa ja toden totta, siellä se Jade tuijotteli huoneessaan typeränä tyhjyyteen silmä sinertävänä ja rumana!

"Mitä tämä on? Oletko ollut tappelussa? Löikö joku sinua?" Ele tenttasi.

"Ei hätää! Kaikki kunnossa, äiti! Minä vain... kaaduin silmä edellä!" Jade vastasi huolettomana.

"Voit kyllä kertoa minulle, jos joku on käynyt sinuun käsiksi!" Ele kannusti huolissaan. Jade näytti miettivän hetken. Lopulta hän vastasi:

"Ei minulla ihan totta mitään hätää ole... Se, se lienee ollut vahinko!"

"Mikä vahinko? Kenen vahinko?" Ele kysyi tiukasti.

Silloin Pave pamahti paikalle.

"Voi Jade pieni! Mitä sinulle on sattunut! Huolestuin kovin, kun Amber kertoi Eleanorin tulleen tänne tutkimaan mustaa monokkeliasi! Tiedäthän, etteivät ne ole muodissa! Mutta täältä sinä löydytkin, silmä mustana!" hän päivitteli.

"Kerroin juuri Jadelle, että hän voi luottaa meihin ja kertoa, kuka tämän oikein on tehnyt", Ele tiedotti.

"Niin", Pavekin sanoi, "voit tosiaan kertoa meille kuka tämän teki. Me kyllä suojelemme sinua häneltä. Mennään vaikka äitisi huoneeseen keskustelemaan, et varmaankaan halua kertoa tekijää vielä hänelle? Anna anteeksi, Ele, mutta minusta ja Jadesta on tullut hyvin... läheiset sillä välin, kun olet ollut töissä." Pave laski kätensä Jaden olkapäille ja ohjasi tämän eteiskäytävään.

"Kaikin mokomin!" Ele sanoi. "Minulla on täydellinen mies!" hän ajatteli hurmaantuneena.

Myöhemmin Pave vinkkasi Elen huoneeseensa keskustellakseen Jadesta. Hän madalsi ääntään.

"Tyttö ei suostunut kertomaan, kuka oli ruhjeen takana. Hän väitti yhä kaatuneensa silmä edellä. Ilmeisesti hän ei halua puhua aiheesta vielä. Ehdotan, että odotamme, kunnes hän on valmis avautumaan. Mutta minulla on omat epäillykseni!" hän keroi.

"Onko! Kuka?!" Ele halusi tietää.

"Naapurin Taneli!" Pave suhisi niin, että sylki lensi Elen korvaan.

"Taneliko!? Mutta hän on niin mukava poika!" Ele vastusteli.

Tunnetusti Jade seurusteli naapurin Tanelin kanssa tätä nykyä. Taneli oli mukava poika ja Ele oli ajatellut tilanteen olevan ennemmin niin, että hän oli tämä oli Jaden otssun alla, eikä toisin päin. Paavo oli kuitenkin eri mieltä.

"Emmehän edes nää heitä juuri koskaan täällä! Mistä sitä tietää mitä se poika puuhailee selkämme takana muualla!" hän sanoi. "Parempi pitää häntä kaiken varalta silmällä! Ties vaikka hän olisi niin hurja, ettei Jade koskaan uskalla kertoa totuutta hänestä! Keksii vielä jonkun muun syntipukiksi!"

"Kauhistus! Hän voi syyttää vaikka minua!" Ele huolestui.

"Ei hätää rakas! Kyllähän me toisemme tunnemme! Me tiedämme, ettei se ole ollu sinä tai minä, joka Jadea on tintannut", Pave rauhoitteli (ja tunki kätensä Elen kädessä olevan salaluukun läpi). "Kyllä tämä ajan kanssa järjestyy, vielä me syyllisen saamme kiinni."

Seuraavana päivänä Pave lähetti Jaden ja tytöt leikkipuistoon keskenään.

Hän oli järjestänyt Elelle romanttisen illallisen (tämän kotona, no jes, mikä ylläri).

Sitten Pave kaiveli seinässä olevaa salaluukkua ja otti sieltä esille mustan samettirasian.

"Ooh! Voiko tuo olla...?" Ele ajatteli ja hänen henkensä salpaantui jännityksestä.

"On se!" hän kirkaisi avatessaan rasian. Se oli kihlasormus! Voivotivoi tätä ilon päivää!

"No, mitä sanot?" Paavo kysyi hieman hermostuneena.

"Joo! Joo, joo, joo!" Ele hihkui ja tunki sormuksen... keskisormeensa?

"Voi, olen niin onnellinen!" Paavo hymyili.

"Voi niin minäkin!" Ele vastasi.

"Isäsi olisi sinusta nyt ylpeä" Paavo sanoi kannustavasti. Voi tätä lempeä.

No, lempeä tai ei, emme saa unohtaa Jade-raukkaa. Kristeristä oli tullut tätä nykyä hänenkin paras ystävänsä. Miehelle oli helppo avautua kaikesta.

"Jade, mikä hätänä?" Krister kysyi huolissaan Jaden tultua heidän supersalaiseen salapaikkaansa Juicyjen talon nurkalle. "Tekikö hän sen taas?"

"Nyyh, teki" Jade vastasi kyynteltensä lomasta.

He istuutuivat maahan juttelemaan (ja roikottivat jalkojaan maassa olevissa salaluukuissa).

"Sinun pitää kertoa täsä jollekulle! Tarkoitan, muullekin kuin minulle" Krister kehotti Jadea. "Äidillesi esimerkiksi, hän voisi saada sen loppumaan."

"En minä uskalla! Ties mitä hän tekisi minulle!" Jade sanoi kauhuissaan.

Kaksikko ei tiennyt, että heidän salaiselle salapaikalleen oli eksynyt salakuuntelija. Ele oli kauhissaan, joku siis todella pahoinpiteli Jadea! Mutta hän ei osannut muuta kuin noudattaa Paavon neuvoa ainakin toistaiseksi. Tosin, jos Jade ei pian alkaisi avautua, olisi tieto kaivettava hänestä ulos!

Perunalastupussikin avautui Kristerille. Hehee. Tässähän on siis kyseessä Elen ja Paven häät, jotka eivät kiinnosta Kristeriä tippakaan. Muut ovat valmistautumassa ulkona parin vihkimiseen.

"Tahdotko ottaa minut mieheksesi?"

"Tahdon! Rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä!"

"Eikö ole ihanaa Jade! Toiveemme toteutuu! Paavosta tulee isämme! ...Jade?"

"Minä..."

"Makoojo!"

"Makoojo"

"...vihaan"

"...tuota miestä."

 

 

 

Huhui! Jännittävää! :) Tiedättehän, miten pidän kommenteista. Tiedätte siis myös, mikä minua ilahduttaisi ;) Toivottavasti saan seuraavan osan pian valmiiksi!