Tässäpä osa numero 16 :) Siitä tuli vähän lyhyemmän puoleinen laskelmieni mukaan, mutta mitäpä tuosta :D Alkakaahan lukea siitä!

 

Ruby istuskeli Juicyjen ihanan keittiön pöydälle mietiskellen kaihoisasti. Hänen mielessään pyöri se asia, jonka tilalla oli aikaisemmin ollut vain inohimo: rakkaus.

"Mitä sä täällä angstailet? Äläkä istu pöydällä! Menee likaseks!" paikalle tullut Lise tuhahti tädilleen.

"Oih... en mitään", Ruby sanoi hajamielisesti (ja traagisesti).

"No, OK", Lise vastasi ja oli aikeissa lähteä, kun Ruby hyppäsi alas pöydältä ja jatkoi puhumista.

"Ei mua mikään vaivaa, ihan totta! Ei huolta!" hän papatti.

"...okei" Lise vastasi hämmentyneenä ja yritti taas lähteä, mutta Ruby esti.

"Ihan tosi! Kaikki on vallan mainiosti! Ei mulla oo mitään sydänsuruja!"

"Enhän oo ees väittäny, että..."

"Mä en todellakaan haikaile minkään miehen perään! Mitä sä sellasta mietit?!"

"No en mietikään! Mä..."

"No okei! Mä kerron, ku vaadit noin!" Ruby lopulta voihkaisi. "Mä en saa mielestäni yhtä miestä, jonka kanssa mulla oli yliopistossa juttua!"

"Jaa", Lise vastasi välinpitämättömästi.

"Tuntuu, et sydän pakahtuu, kun vain ajattelenkin sitä!" Ruby kuvaili.

"No kukas tämä ihme herra on?" Lise kysyi.

"En muista sen nimeä... Mutta kyllä tämä rakkautta on!" Ruby vastasi totisena.

"No mikset vaan soita sille ja pyydä sitä kylään?" Lise kysyi pitkästyneenä. Miten joku aikuinen osasi olla noin hankala...

"En voi! Se jätti, mut, koska ei saanu mun kaikkee huomioo! Se vihaa mua!" Ruby sanoi toivottomana.

"No soitat ja pyydät anteeks ja sanot, että sulla on nykyään mammonatavoite", Lise neuvoi.

"Hyvä idea! Kiitos! Niin minä teen! Ihana, kun minulla on sinut!" Ruby ilostui ja koetti halata Liseä.

"Hei! Hold your horses!" Lise torjui halauksen. Hän koitti kovasti olla kiintymättä Rubyyn, sillä jos hän joskus joutuisi antamaan tälle selkäsaunan tässä lähiaikoina, hänelle itselleen tulisi paha mieli, jos hän pitäisi Rubysta.

Kerättyään rohkeutta pari päivää Ruby soitti armaalle, yllätys, yllätys, Daavidilleen ja hetken avoimea keskustelua jälkeen tämä suostui tulemaan kylään Juicyille.

"Oon kyllä ikävöinyt sua", Daavid myönsi. "Joka kerta, kun nään mun sulaneet kalsarit aattelen aina sua."

Kaksikon kaulaillessa romanttisesti Lise sattui keittiöön.

"Hei! Toiko se sun mies on? Sehän on mun vaari!", hän ilahtui.

"Hei pikkuinen!" Daavid halasi lapsenlastaan. Ruby mietiskeli sitä tosiasiaa, että hänen äitinsä oli vehdannut joskus tämän saman miehen kanssa, mutta päätti jättää asian enemmittä huomioitta. Vaikka "vaari" kuulostikin... no, olihan hän ennenkin vanhusten kanssa pelehtinyt.

Aikaa kului. Ruby tunsi todella rakastuvansa isoon-D:hen. Niinpä hän päätti ottaa eräänä päivänä esille sellaisen asian kuin avioliitto. Daavid vain nauroi hänelle.

"Enhän minä ole mitään sitoutuja tyyppiä! Sitten, jos päätän lähteä vieraisiin, tiedossa on ero ja kaiken maailman paperihommia! Tiedätähn sinä, kulta, miten vihaan paperihommia!"

"Sinä sitoutumiskammoinen raukkis!" Ruby hermostui. Miten Daavid kehtasikin nauraa! Ja vielä mietti käyvänsä joskus vieraissa naisissa! Itsehän hän juuri oli alunperin halunnut erota, koska Rubylla oli muitakin miehiä! Ja nyt sitten uskottomuus olikin ihan okei.

"Itse olet ääliö!" Daavid vastasi vihaisesti ja hyvin aikuismaisesti Rubyn syytökseen.

Se sai Rubyn mutristamaan suutaan.

"Etkö sinä sitten välitäkään minusta... Eikö sinulla ole oikeita tunteita minua kohtaan, niin kuin viime osassa sitä sanaa koko ajan hoit?" hän kysyi surullisena. Daavid häkeltyi.

"E-en minä sitä tarkoittanut..."

"Miksi meidän pitäisi kiirehtiä? Minä tarvitsen aikaa", hän paikkaili tilannetta.

"Ei sillä ole väliä, jos aiot pettää minua kuitenkin!" Ruby huusi ärstyneenä.

"No... No en tietenkään aio oikeasti! Minä vain vitsailin!" Daavid vähätteli. "Sinä riität minulle hyvin! Tyydytät kaikki tarpeeni!"

Se sai Rubyn rauhoittumaan.

"No... Hyvä on... odotetaan, kunnes olet valmis", hän suostui. "Sillä ehdolla tosin, että..."

"Oletko nyt varma tästä? Oletko edes ikinä ennen leikannut hiuksia?" Daavid kysyi huolestuneena.

"Joojoo! Minä en katsele talossani miestä, jonka hiukset näyttävät nyljetyltä jänikseltä!" Ruby vastasi tomerana. "Jos et aio muuttaa tänne vielä, niin tämä on ainoa keino vaihtaa hiustyyliäsi."

"Ooh! Kulta! Sehän on yhtä hyvä! Olet melkein parempi sakset kädessä kuin sängyssä!" Daavid huudahti tyytyväisenä.

Toisin, kuin Daavid, Viki ei kuitenkaan ollut lainkaan tyytyväinen. Daavidin hiukset eivät kiinnostaneet häntä, mutta hänen mielestään Lise oli lykännyt jo kyllin kauan Rubyn vallastasyöksemistä.

Viki alkoi vihjailla eroamisella uhkailustakin Liselle, jolloin tämä päätti laittaa töpinäksi. Ruby oli eräänä iltana rauhassa kävelemässä kohti olohuonetta, kun Lise päätti, että nyt oli aika tapella.

Pöly nousi ja Lise ponnisti syöksyäkseen Rubyn kimppuun.

"Mitä ihmettä?" Ruby ehti vain kysyä hämillään ennen kuin huomasi Lisen tekevän hänelle niskalenkkiä.

"Mitä tämä on!? Lise! Ruby! lopettakaa!" paikalle ehtinyt Daavid huusi.

"Toi alotti!" Ruby kiljui ja yritti pistää kampoihin sisaren tyttärelleen.

Lopulta Lise oli saanut homman valmiiksi.

"Hah! Noniin! Siinä sinulle!" hän riemuitsi.

"Lise! Mitä ihmettä sinä oikein teet!? Miksi annoit Rubylle selkään?!" Daavid kysyi järkyttyneenä. "Onko sinulla päässä vikaa? Vai johtuuko tämä minun ja Rubyn suhteesta? Luulin, että hyväksyit sen?"

"Minusta hän on vain päästään vioittunut!" Ruby ilmoitti päästyään ylös lattialta. "Hullu hänen täytyy olla, kun hyökkää syyttä suotta kimppuuni, vaikka olen häntä majoittanut ja ruokkinut ja vaatteet ostanut! Eikä hän ole edes oma lapseni!"

"Itse olet päästäsi vialla, kun yrität tuhota minun ja Vikin tulevaisuuden!" Lise huusi. "Minä voitin sinut! Nyt minä olen Juicyn suvun perijä ja päämies!"

"Vohoi kulta pieni!" Ruby huudahti ymmärtäen yllättäen kaiken. "Ei sinusta perijää tule minut pieksemällä! Ei se homma niin toimi! Voisit tulla perijäksi vain, jos sinun äitisi, eli Jade, olisi ollut itsekin perijä ensin!"

"Aa! Niinkö se toimii!" Lise ihmetteli.

"Jo vain", Ruby hymyili.

"Mutta entäs minä ja Viki! Hän tulee pettymään, kun emme saakaan sukua..." Lise sanoi alakuloisesti.

"Ei hätää! Perustakaa Vikin kanssa oma Terhojen suku!" Ruby sanoi. "Sitä voitte yhdessä hallita!"

"Anna anteeksi Ruby-täti! Minun olisi pitänyt ajatella tarkemmin, ennen kun hyökkäsin kimppuusi!" Lise tajusi virheensä.

"No... Ei se mitään... Olethan rakastunut", Ruby tuumasi. "Mutta et tee samaa enää toisten tai suutun todella!" hän lisäsi tiukemmin.

"Minä vannon!" Lise nyökytteli.

Tappelu episoidin jälkeen Ruby päätti, että oli hänen ja Daavidin aika ottaa seuraava askel ja kihlautua. Jotta Daavid varmasti suostuisi, puki Ruby päälleen lyhyen, suuri kaula-aukkoisen juhlamekkonsa. Daavid myöntyi oitis, mutta samalla mietti mielessään, että voisihan sormuksen aina väliaikaisesti unohtaa sormesta juhlimaan mennessä.

"Onneksi olkoon!" Lise halasi Rubya. Koska hänellä ei ollut enää aikeissa syrjäyttää tätiään, hän saattoi rauhassa pitää hänestä ja antaa sen näkyä.

"Häistä tulee varmasti upeat!"

Tästä tapahtumasta inspiroituneena Lise päätti kosia Vikiä. (Daavidin ex-uuden naisen jalka todistajanaan.)

"Minä haluaisin perustaa oman suvun kanssasi, rakas", Lise hymyili. "Voisimme rakentaa oman talon ja hankkia lapsia ja..."

Viki kuitenkin torjui tytön tylysti!

"Miten voit edes kuvitellakaan tuollaista! Vai että oma suku! Ja pyh! Vain Juicyjen suku kelpaa! Emme voi ennen sen valloittamista mennä naimisiin! Ensin työ, sitten huvi!"

Mutta Lise ei pitänyt nuoren miehen käyttäytymisestä enää ollenkaan.

"Oletko kanssani vain sukuni tähden!?" hän tiuskaisi vihaisena.

"No... joo... tai en... tai... tavallaan..." Viki häkeltyi.

"Tässä sinulle tavallaa juomat naamalle!" Lise sähisi ja otti (jostain) vesilasillisen ja heitti sen Vikin kasvoille.

Sitä, mitä seuraavaksi tapahtui, ei kukaan kyennyt näkemään, mutta arvaamaan kylläkin...

Eräs kaunis aamuyö Ruby huomasi, että nyt ei kaikki ollut kohdallaan. Illalliseksi syöty spagetti vaati päästä ulos hänen elimistöstään. Muutaman luotettavan raskaustestin jälkeen Ruby myönsi itselleen odottavansa lasta.

Tämä tieto sai hänet kauhistumaan. Hän ei ollut vielä edes ajatellut puhuvansakaan Daavidin kanssa lapsienhankkimisesta, eikä hänellä ollut aavistustakaan miten mies suhtautuisi asiaan. Jättämisen pelko ja karmea kuva palleromaisesta morsiamesta mielessään Ruby järjesti pihan äkkiä hääjuhlakuntoon.

Hän soitti kahdelle parhaalle yliopsitoaikaiselle ystävälleen ja kutsui heidät häihin (parin tunnin varoitusajalla). Daavid oli vähän ymmällään tästä kaikesta. Ruby käski häntä pian pukemaan juhla-asun ylleen ja kiiruhtamaan pihalle. Tajuamatta mitään Daavid teki työtä käskettyä.

Ja pian hän löysi itsensä vannomasta valoja hääkaaren alla. Pakkohan siinä oli "tahdon" sanoa, eihän sitä kaikkien nähden kieltäytyäkkään voinut, vaikka Daavid avioliittoja vastustikin.

Lisen tuli nautittua shampanjaa vähän enemmän, kuin olisi ollut tarpeen. Pian hän haahuili ympäri tonttia silmät ristissä ja kertoi joka toiselle simille rakastavansa tätä ja joka toiselle vihaavansa.

"Hehhehee, huippaa..." Lise oli ekaa kertaa kännissä. Sitten hän yllättäen näki jonkun saapuvan pihalle.

"Viki!" Lise huudahti.

Viki kertoi tulleensa pyytämään anteeksi Liseltä. Hän ei tiennyt mikä häneen oli mennyt, kyllä hän halusi Lisen kanssa suvun perustaa, oli se sitten Juicyjen tai ei. Mutta Lise oli hyvin agressiivisella tuulella.

"Shinä pieni nilkki! Hilaa she ruma naamataulushi ulos miedän shuvun tontiltah tai shaat nenääshi uuden kyhmyn!"

"Miten voit sanoa noin! Lise! Olen pahoillani! Minä... minä rakastan sinua!" Viki tunnusti. Mutta Lise oli heltymätön. Hän ei vastannut mitään. OIkeastaan hän oli sammunut seisaalteen, mutta tämä sai kuitenkin Vikin luovuttamaan ja lähtemään takaisin kotiinsa.

Herättyään alkoholihuurteisesta koomasta Lise kipitti sisälle ja soitti mukavan ennustajan paikalle.

"Kukaan ei rakasta mua!" Lise nyyhkytti naisen hameenhelmaan.

Näköjään ennustaja ei päässyt mihinkään siitä ajatuksesta, että Tino olisi Liselle se ainoa ja oikea. Niinpä Lise päätti, että syteen tai saveen, tässä oli hänen tuleva aviomiehensä. Toivottavasti Tino on päässyt yli Feeliksistä ja on alkanut pitää myös naisista...

Hauskaa näillä kahdella ainakin oli. Heistä tuli pian hyvät ystävät ja he leikkivät tyynysotaa pikkutunneille asti.

Fail juoruaminen...

Parin viikon kuluttua Lise tunsi olevansa valmis itsenäistymään ja lähtemään opiskelemaan yliopistoon.

"Pärjäätkö varmasti?" Daavid kysyi huolissaan.

"Pärjään, vaari. Onhan minulla pullistuspalkinto -diplomikin!"

"Muista sitten soitella! Voi, tämä talo tulee olemaan niin tyhjä ilman sinua..." Daavid päivitteli.

"No hankkikaa vaikka lapsia", Lise ehdotti lähettäessään yliopistolle ilmoittautumislomaketta.

"Haha, no tuskinpa! Ei vielä pitkään aikaan, jos koskaan!" Daavid naurahti.

Rubyllä oli meneillään tärkeä missio. Hänen piti kertoa Daavidille raskaudestaan. Hän toivoi, että edes Lise olisi ollut häntä tukemassa.

"Huomaatko, et oon alkanu meikkaamaan?" Daavid kysyi. "Mulla on nyt paljon itsevarmempi olo! Jotenki hyvä puolet korostuu ja huonet peittyy! Mahtavaa!"

"Niin... Tuota... Mut ootko sä kuullut siitä, että jos mies meikkaa, sen vaimo voi tulla raskaaks?" Ruby yritti säälittävätsi.

"Ai voiko!?" Daavid kysyi järkyttyneenä. Daavid olikin tyhmempi kuin miltä näytti.

"Kyllä voi!" Ruby huudahti helpottuneena. "Jos mä nyt tulen raskaaksi, niin sen on yksin omaan sun vika, etkä voi mua sen takia jättää tai mitään!"

 

 

Näihin mielyttäviin tunnelmiin päättyi Juicyjen 16. osa. Ensi osassa tosiaan tarjolla katto ja muuta kivaa! (miinus muu kiva). Laitelkaahan kommentteja! :)