Tässä on nyt sitten 2. osa! Toivottavasti, ette joutuneet odottamaan liian kauan :) Sen pitempiä puhumatta, olkaa hyvät!

 

 

Sen jälkeen, kun Manta oli astunut Juicyn perheen kuvioihin, Tino oli elänyt ankeita päiviä. Hän ei pitänyt tytöstä enää lainkaan. Välit viilenevät parempienkin ystävysten kesken, jos tiedossa on pelehdintätuokio toisen elämän rakkauden kanssa (ja varsinkin, jos toinen majoittautuu toisen luo ja toinen joutuu kokkaamaan toiselle!).

Manta aavisti, että Tinon mieltä painoin jokin. Hänen ilmeensä venähti aina, kun Manta pyysi häntä laittamaan vähän lisää spagettia.

Eikä hän näyttänyt tyytyväiselle silloinkaan, kun Feeliks lämmitteli välejään Mantan kanssa tulevaisuutta varten.

Tai, kun Manta piti hieman hauskaa Hannu-enon jääkaapilla.

Ja kun Manta vahingossa sytytti lieden tuleen yrittäessään kerrankin tehdä omat spagettinsa, jopa Feeliks oli saada raivokohtauksen! Manta ei ymmärtänyt näitä simejä alkuunkaan. Itsehän he olivat hänet luokseen kutsuneet!

Eräänä päivänä Feeliks sitten kutsui Mantan luokseen ulos.

"Sinä olet kaikesta huolimatta todella mukava tyttö", hän aloitti. "Voisin oikeastaan kuvitella pitäväni sinusta, vaikka tätä perijähössäkkää ei olisikaan. Jos en olisi tavannut Tinoa ja jos olisit hieman vanhempi, kuka tietää mitä välillämme tapahtuisi..."

Feeliks suuteli Mantan otsaa Manta tunsi sydämensä lyövän tuhatta ja sataa. Hänen tunteensa Feeliksiä kohtaan muuttuivat silmänräpäyksessä.

Sitten hän pätti: Feeliks saisi hänen ensisuudelmansa. Feeliks ei tuntunut ymmärtävän tilanteen ainutlaatuisuutta ja suuteli Mantaa taas vain otsalle (hän oli hyvin kintynyt siihen), mutta Mantaa se ei haitannut. Tällä hetkellä hän tunsi vain syvää rakkautta Feeliksiä kohtaan.

 

Feeliks tajusi tilaisuutensa koittaneen! Hän nappsi Mantan syleiyynsä ja suuteli tätä kiihkeästi. Manta oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään.

Hän kipitti pian sisäle taloon valmistamaan vuodetta.

"Tino! Nyt on aika!" hän imloitti hätäisesti miesystävälleen.

Epävarmasti Tino astui ulos jättäen Feeliksin ja Mantan rauhaan. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Kykenisikö hän tähän varmasti? Äkkiä hän tunsi itsensä narriksi. Hänen ei tarvinnut kyetä tällaiseen! Ei hänen kaikkea tarvinnut sietää!

Hän juoksi takaisin sisälle pää kolmantena jalkana ja riuhataisi hämmentyneen Feeliksin ylös sängystä.

"Mitä sinä nyt?!" Feeliks kysyi näyttäen hapanta naamaa. "Etkö sinä ymmärrä, että sukuni on kyseessä?! Tämän piti olla sovittu juttu!"

"Luuletko todella, että voin vain katsella sivusta, kun mieheni pyörii jonkun teinin kimpussa?!" Tino huuti.

"Etkö sinä typerä puppeli ymmärrä, että kyse on minun suvustani?!" Feeliks rääkyi takaisin.

"Niinpä! Sinä ja sinun sukusi! Oletko koskaan ajaetllut miltä minusta mahtaa tuntua!" Tino kiljui.

Miesten tapellessa Manta nousi ja lähti kohti vessaa ottaakseen suihkun. Hän ei jaksanut tällaista ihme pelleilyä.

"Homot..." hän tuhahti pudistaenpäätään.

"Kuules nyt", Feeliks aloitti uudella taktiikalla, "ei tämä niin paha juttu ole. Ymmärrän, että olet hiemanmustasukkainen, ethän voisi käsittää koskaan mitään näin tärkeää juttua..." Taktiikka oli paha virhe.

Pian Feeliks tunsi Tinon kynnet ihollaan!

"Minä sinulle käsittämiset näytän!"

Syntyi kamala tappelunmyräkkä, oli verta, hikeä ja itkua!

 

Voittajaksi selvityi kuitenkin leikiten Tino.

"Nyt sinun on teävä valinta! Joko Manta lähtee tai sitten minä!" hän komensi lattialla vaikeroivaa Feeliksiä.

***

Manta katseli hiljaisena Tinoa. Hän tunsi osasyyllisyyttä tilanteeseen, vaikka oli tehnyt vain, mitäoli käsketty.

"Oletko varma, että haluat lähteä?" hän kysyi.

"Vuoren varma", vastasi omaa asuntoa lehdestä etsivä Tino. "Minä en aio jäädä tänne hourulaan."

"Ei ole väliksikään", katkeroitunut Feeliks tuhahti veirestä.

"Tuletko katsomaan vauvaa, kun se syntyy?" Manta kysyi varovasti talon asukkaiden vilkuttaessa Tinolle hyvästejä.

"Katsotaan nyt", Tino vastasi ilmeettömästi ja paineli pyjamassaan ulos taksiin

Vaikka Feeliks teeskenteli kovaa, hänen sisällään hänen sydämensä murtui. Miksi Tinon piti olla niin typerä? Minkä Feeliks sille voi, että suvun jatkuminen oli hänen vastuullaan.

Suraavat päivät kuluivat hyvin hitaasti. Mantalla oli tylsää yksin kotona, sillä Feeliksillä oli paljon töitä. Löysin hän kyllä jotain tekemistä, kuten...

Tiskaamisen, puunaamisen ja jynssäämisen (tosin hän vihasi siivoamista yli kaiken).

Ja lihaskunnon ylläpitämisen (tosin hän vihasi kuntoilua siivoamistakin enemmän).

Ja kaikista parasta oli kolmiloikka omalla takapihalla! (Tosin hän vihasi pomppimista kaikista maailman asioista eniten.)

Kun Feeliks palasi sitten töistä aina kotiin, Manta juoksi hänen luokseen ja hyppäsi hänen kaulaansa.

"Oliko sinulla mukava päivä?" Feeliks kysi. (Hän oli töistä tultuaan niin väsynyt, että kuorsasi valmiiksi jo hereilläkin.)

"Voi, Feeliks! Minulla on ihan mielettömän tylsää!" Manta vastasi turhautuneena.

"No, asia korjaantuu kyllä viimeistään sitten, kun vauva syntyy. Minusta olisi mukavaa, jos jäisit luokseni asumaan senkin jälkeen, ainakin joksikin aikaa. En näet haluaisi palkata lastenhoitajaa", Feeliks hymyili.

"Kyllä se sopii!" roskiksiin palaamisesta vähemmän innostunut Manta vastasi.

Mutta yrityksistä huolimatta vauvaa ei näkynyt, ei kuulunut viikkoihin. Manta tunsi pettäneensä Feeliksin. Hän meni puhumaan tämän luokse ja kertoi tunteistaan.

"Voi ei, ei mitään hätää!", Feeliks vastasi. "Kaikki ajallaan, onhan meillä vielä monia päiviä jäljellä! Ei ole väliä milloin perijä syntyy, kunhan se syntyy."

"Ihanko totta?" Manta kysyi helpottuneena.

"Ihan totta! En ole sinuun pettynyt. Kyllä asiat vielä järjestyvät!" Feeliks hymyili ja halasi Mantaa.

Mielessään Feeliks kuitenkin harmitteli. Hän ja Sampsa-Antti alkoivat olla huolissaan. Mitä jos Mantassa olikin jotain vikaa, eikä hän voisi koskaan saada lapsia?

Manta piristyi Feeliksin pikku valheesta sen verran, että päätti keskittyä opintoihinsa nyt, kun hänellä vielä oli tilaisuus käydä koulussa. Ei hän enää raskaana aikonut sinne todellakaan raahautua.

Hän pyysi Feeliksiltäkin apua läksyihin saavuttaakseen parhaan lopputuloksen. Feeliks näytti varsin hämmentyneeltä. Hän ei ollut ajatellutkaan, että Mantan opinnot ja tulevaisuus saattaisivat kärsiä hänen vauvakuumeensa takia. Hän oli vain ajatellut tehneensä palveluksen pikku-pulsulle.

Hän siis suostui auttamaan Mantaa parhaan taitonsa mukaan. Läksyjen teosta muodostui heidän yhteinen jokailtainen traditionsa.

Sitten erään yösyömisretken aikana Manta tunsi pahanolon aallon pyyhkäisevän ylitseen. Hän kiiruhti ovi kolmantena jalkana vessaan oksentamaan.

Koska tuollainen käytös merkitsee yleensä vain yhtä asiaa, päätimme Sampsa-Antin kanssa laittaa vähän taloa uuteen uskoon. (Jostain syystä Mantan huoneen huonekalut välkkyivät aluksi psykedeelisen sinisinä, mutta asia korjaantui, kun tulin tontille uudelleen.)

Seuraavana päivänä yhteisellä aterialla Manta ketoi Feeliksille öisestä huonovointiuudestaan.

"Oletko taas yösyöpötellyt?! Montako kertaa pitää sanoa, ettei siitä seuraa hyvää... Vai onko sinulla ruokamyrkytys?!" Feeliks pohdiskeli.

"Vai josko sittenkin..." hän pohti. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen hänen mielessään.

"Niin, saatanhan minä olla raskaanakin", Manta totesi. Hänen vain oli kovin vaikea myöntää asiaa itselleen. Juuri, kun opinnotkin olivat alkaneet sujua...

Parin päivän kuluttua, tultuaan töistä kotiin, Feeliks toi mukanaan Mantalle jotain. 

"Mikä se on? Mikä se on?" Manta halusi tietää Feeliksin näytettyä hänelle lahjakassin. "Kiitos, kiitos!" hän vielä ylisti.

"Älä hoppuile, saat pian nähdä!" Feeliks rauhoitteli. "Mutta voin kertoa, että se on jotain todella hienoa! Mene pukemaan se päällesi!"

Manta katsoi itseään uuden huoneensa peilistä. Feeliks oli pakottanut häntä pukemaan kamalan vanhanaikaisen vaatteen ja takavarikoinut hänen kaikki nykyisensä. Tämä oli kuulemma paljon sopivampi asu odottavalle nuorelle naiselle.

Manta asettui vuoteelleen miettimään tilannetta. Ensin hänellä oli ollut talossa mukavaa. Nyt hän joutui pitämään hirveää säkkiä päällään, hän ei päässyt kouluun, hänen ei annettu mennä edes ulos postilaatikkoa kauemmas, koska Feeliks pelkäsi pöpöjä ja hän joutui syömään kamalaa terveysvelliä joka päivä. Lisäksi hän ei pitänyt uudesta huoneestaan.

Hän suorastaan vihasi sitä. Hän vihasi koko tilannettaan hyvin paljon.

 

Tässä oli osa numero 2. Manta rukka! Saas nähdä miten käy... Kommentit olisivat todella mukavia, etenkin pituudesta & etenemistahdista! Jatkamisiin taas! :)