Houhou! Juicyjen IX osa tulee tässä. On aikas lyhyt, pahoittelen, mutta halusin jättää tämän traagiseen kohtaan. Kyllä, kamalaa tragediaa on tulossa :D Mutta mikäpä tässä, älkää välittäkö virheistä ja lukekaa iloissanne!

 

Eleanor oli palannut kotiinsa juuri äsken. Pihalla kaikki näytti samalta kuin ennen: vanhat sanomalehdet ja läksykirjat lojuivat pihassa ja nurmikko kasvoi epämiellyttävän värisenä mönttinä.

Sisällä ei kukaan näyttänyt olevan ottamassa häntä vastaan. Se olikin vain hyvä, sillä Ele halusi yllättää Feeliksin. Hän päätti myös luonnollisesi vaihtaa pois yliopistoluukkinsa, sillä ei enää ollut nuori aikuinen vaan aikuinen nainen.

Lisäyllätykseksi paluunsa kanssa Ele päätti vähän sisustella taloa uudelleen, oihan hänellä nyt rutkasti yliopistolta jäänyttä kahisevaa. Tässä pieni vilaus hänen kättenjäljistään olohuoneessa.

Seuraavaksi hän hyppeli keittiöön tekemään taikojaan. (Pidän tuosta pöytäliinasta!)

"Nyt enää tärkein paikka koko talossa! Minun huoneeni!" Ele intoili ja suuntasi askelensa kohti huonettaan...

Juuri, kun hän oli tarttumassa ovenkahvaan, hän kuuli omituista ääntä huoneestaan.

"Hmm. Mitä ihmettä...?"

Huoneessa häntä odotti epämiellyttävä yötaivasaiheinen moderni lastenhuoneen kalusto ja joku outo, ruma otus lattialla, josta lähti outoa kitinää.

"Mistä sinä tänne ilmestyit pikku kaveri?" Ele kysyi otukselta. "Olet kyllä ehkä rumin apinavauva, jonka koskaan olen nähnyt... Mitä sinä täällä teet? Ja miksi minun huoneestani on tehty sinun häkkisi?"

Hän nosti apinan syliinsä. "Missä sinun isäsi ja äitisi ja nenäsi ovat? Voi mikä pikkuinen mussukka!"

Samalla ovensuusta kuului tuttu ääni: "Sinuna en lepertelisi sille noin."

"Mitä? Kuka sinä olet?" Ele ihmetteli tulijaa. Jollain oudolla tavalla tutun näköinen...

"Etkö tunnista minua?" tyttö kysyi yllättyneenä. "Odotas, katso sivuprofiiliania."

"Ooh! Uskomatonta! Sinäkö se olet Mantan lapsi?!" Ele huudahti nähtyään tytön tutut, rumat, littanat kasvot sivulta päin.

"Minäpä minä" Marjaana nyökkäsi. "Mutta sinun on kuunneltava minua! Tuo lapsi tulee olemaan sinulle tuhoksi!"

"Mitä tämä on? Jokin ennustus? Kivaa! Hei, katso mitä näet kädestäni!"

"Ei! Kuuntele, typerä harakka! Hankkiudu Fionasta eroon! Feeliks herra on tehnyt jotain kamalaa! Koko Juicyjen suvun tulevaisuus on..." Marjaana yritti selittää.

"Mitä? Onko Juicyjen suku vaarassa?" Ele ihmetteli. Juuri, kun hän oli tajuamassa jotain...

...Feeliks rynnisti paikalle.

"Mistä puhutte? Kuka tämä on? Mitä tapahtuu? Onko Fiona kunnossa?" hän hössötti keskeyttäen Eleanorin ajatusprosessin.

"Voi isä! olet aivan harmaantunut!" Ele naurahti ja tarjosi syleilyä isälleen. Tämä ei kuitenkaan huomannut ojennettuja käsiä.

"Ahaa, Eleanor! Palsit siis kotiin? Kiva! Miten menee hyvin? Ainiinetoleenääjuicynsuvunperillinen" Feeliks naurahti.

"Mi-mitä?" Eleanor kysyi hämillään.

"Olen päättänyt", Feeliks julisti asiallisesti, "että rakkain ja kaunein lapseni, Fiona, on täst' edes Juicyn suvun perillinen, et sinä, Eleanor."

"En voi uskoa... Miten voit tehdä tämän minulle!?" Ele oli täysin tolaltaan.

"Sori, hani" Feeliks kohautti olkiaan kävellen Fionan luo. "Ja PS. jaat huoneesi Mantan lapsen kanssa."

"EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!" Ele huusi kauhuissaan.

Nyt, kun olemme saaneet ikävät asiat pois päiväjärjestyksestä, esittelen teille Feeliksin vanhuuslookin lähikuva. Huomatkaa ihanat silmäpussit...

Ja tässä (edestäpäin) ihan mukavannäköinen Marjaana, joka kasvaa hurautti itsensä teiniksi. Tavoitteeltaan romantikko. Kivat huulet...

Ja tässä rumuuden huipentuma: Feeliksinvärinen alienlapsi. Tämä lähikuva olisi varmaan ollut parempi jättää ottamatta... En voi lakata oksentamasta, kun nään sen.

Palatkaamme nyt itse perhe-elämään. Vaikka siskoksilla oli yhteinen päämäärä syöstä Fionanrumilus vallasta, eivät heidän välinsä silti olleet parantuneet erityisemmin. Elanor olisi halunnut sisustaa uudelleen tyttöjen huoneen mutta Marjaana kielsi jyrkästi.

"Tämä on minun huoneeni! Minä määrään täällä!" hän huusi. (Miksei hän halunnut eroon lapsellisista, rumista kalusteistaan, kuka tietää..)

"No, en ois halunnutkaan sisustaa täällä!" Ele kirkui ja näytti jopa kieltä siskolleen.

Tulehtuneiden välien takia oli vaikea suunnitella juonia yhdessä Fionan pään menoksi. Ele oli huutanut siskolleen, ettei tarvitsisi edes tämän apua. Marjaana heräsi usein yöllä painajaisiin rumasta suvunperijästä.

"Toivottavasti Eleanor tietää mitä tekee..."

Valitettavasti Elellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän oli tekemässä. Vähitellen hän kuitenkin sai kyspyteltyä jonkinlaisen amatöörimaisen rikossuunnitelman päässään syödessään juustoleipiä (niillä on aivon verenkiertoa vilkastava vaikutus).

Hän päätti hankkiutua Fionan lähipiiriin. Pidä ystäväsi lähellä ja vihollisesi vielä lähempänä, sanoo sananlaskukin. Hän leikitti ja hoiti lasta aina tilaisuuden tullen ja teeskenteli oikein pitävänsä täsä.

"Ihana, että tulette toimeen hyvin!" Feeliks iloitsi.

"Totta kai! Miksemme tulisi?" Ele hymyili pahaenteisesti. Suunnitelma alkoi edetä.

Pian Ele alkoi myös ostella lahjoja Fionalle. Hänen huoneensa täyttyi pian koriste-esineistä ja muista tavaroista.

Hän sai jopa oman lieden!

"Olet oikeassa, isä, Fiona on todella fiksu ikäisekseen! Sen huomaa heti, kun viettää hänen kanssaan aikaa. Olen varma, että hän voi pian valmistaa ruokaa tällä hellalla" Eleanor esitteli ostosta isälleen.

"Sinä se olet sitten kultainen! Ja niin oikeassa!" Feeliks hymyili.

Eräänä päivänä ruokapöydässä Eleanor alkoi toteuttaa sunnitelmansa viimeisiä vaiheita.

"Sinun pitäisi päästä tuulettumaan, isä!" hän sanoi. "Et ole ollut pitkään aikaan missään! Koska olet viimeksi ollut edes miesjahdissa?"

"Mutta en minä minnekään voi lähteä! Kuka hoitaisi Fionaani?" Feeliks muistutti.

"Minä voin olla Fionan kanssa sen aikaa!" Eleanor ehdotti. "Olen ollut hänen kanssaan satoja kertoja sinun nukkuessasi. Pärjäämme mainiosti!"

"Taidat olla oikeassa" Feeliks totesi hetken tuumittuaan. "Pieni keskustavierailu ei olisi pahitteeksi kolmen vuoden sisälläolon jälkeen!"

Niin Feeliks lainasi Fionan autoa ja lähti kruisailemaan. Alkuun häntä vähän arvellutti jättää aarteensa kotiin, mutta pian hän rentoutui ja päätti luottaa Eleanoriin, olivathan he tosiaan ennenkin pärjänneet Feeliksin ollessa toisessa huoneessa.

Feeliksin lähdettyä Ele kipaisi jääkaapille.

"Juhuu, kultsi! Tehdäänkös ruokaa omalla pikku hellallasi?" hän lirkutteli sikeästi nukkuvalle Fionalle. "tehdäänkö yhdessä chiliconcarnea?"

Ele hämmenteli keitoksiaan, kunnes kuuli yllättäen puhelimen soivan käytävässä.

"Käyn vastaamassa, tulen pian takaisin!" hän sanoi kuorsaavalle Fionalle ja lukitsi oven perässään.

"Haloo? Onko siellä ketään?" Eleanor huhuili ylieleisesti. Eikö kukaan ollutkaan soittanut? Hitsinvitsi, hän oli ihan varmasti kuullut puhelimen soivan... Hän päätti jäädä odottelemaan, josko joku vaikka alkaisikin puhua tuut-äänen lomasta. Olikohan tämä pilasoitto?

Tunnin kuluttua Marjaana saapui kotiin koulusta. Ele seisoskeli yhä hölmönnäköisenä puhelimessa.

"Hei, missä Feeliks herra on?" Marjaan kysyi.

"Ulkona" Eleanor vastasi välinpitämättömästi.

"Missäs Fiona sitten on?" Marjaana ihmetteli. Feeliksillä ei ollut tapana viedä tyttöä ulos, sillä hän pelkäsi pulujen hyökkäävän tämän kimppuun.

"Minä vahdin häntä. Hän on huoneessaan" Ele vastasi. "Hän laittaa ruokaa."

"Laittaa ruokaa?" Marjaana ihmetteli. Epäillys alkoi hiipiä hänen mieleensä. "Miksi huoneen ovi on lukossa?" hän kysyi koekiltuaan kahvaa.

"Hups. Vahinogssa varmaan." Ele vastasi.

"Mistä tämä savun haju tulee?" Marjaana kysyi hitaasti.

"Lopeta kysely! Älä esitä typerää!" Ele tiuskasi, sulki puhelimen ja lampsi olohuoneeseen lukemaan kirjaa.

Myöhemmin talon lämpötila alkoi nousta yllättäen. Marjaana kuuli Fionan huoneesta hätäistä itkua, joka peittyi rätinän alle. Hän istui hiljaa huoneessaan.

 

 

 

Voi eiii! Mikä kamala tragedia! Miten tässä näin pääsi käymään! Huhhuh, jännitän melkein itsekin! Pistäkääs kommenttia tulemaan :) Ensi osa on pitempi, yritän ainakin :D