Heihoo, Juicujen kolmas osa tulee tässä! Olen muuten unohtanut tyystin kertoa Mantan luonteesta yms. Mutta hän on romantiikka tavoitteinen hyvin siisti ja kiltti sim. Ja näin enempää höpisemättä, osa kolme, olkaa hyvät!

  Normi päivä. Feeliks soitti joka päivä, joskus kaksikin kertaa, Tinolle kysyäkseen kuulumisia (ja siinä sivussa olisiko tämä jo valmis ryhtymään hänen lapsensa miespuoliseksi äidiksi).

  Valitettavasti puhelut päättyivät aina samalla tavalla.

"En olisikaan halunnut sinua takaisin!" Feeliks ärisi ja paiskasi luurin kiinni.

  Myös Mantan sosiaaliset suhteet kokivat kovia kolhuja. Kun ei päässyt pihaa pidemmälle, eikä edes kouluun, hän yritti epätoivoisesti tehdä tuttavuutta lehdenjakajan kanssa. Hän tuli siinä samalla avauduttua koko tilanteestaan.

  "Miten kehtaat puhua Feeliksistä noin?!" tämä, myös Manta -niminen, sim huusi. Feeliks oli hänen ainoa "ystävänsä" (muistatteko ensimmäisen osan?) ja ajatteli saavansa pisteitä puolustamalla tämän karmivia tekoja.

  Mantaa luonnollisesti iteketti tällainen. Hän alkoi kaiholla muistellla vanhoja kunnon roskisdyykkari aikojaan.

  Mutta Mantan oli myöhäistä perääntyä sopimusestaan, etenkin, kun vauva sim hänen mahassaan kasvoi kovaa vauhtia.

  Feeliks oli kyllä hyvin mielissään. Sen ajan, kun hän ei ollut töissä/vinisemässä Tinon luuriin hän puheli Mantan vatsalle ja yritti ottaa vauvan sukupuolta selville.

  "Ai! Oonko susta vai jotenki liian lihava?!" Manta ärisi Feeliksin huomautettua, että maha oli jo kasvanut kovin isoksi. Odottavilla äideillä hormoonit tunnetusti hyrräävät. Kuten teineilläkin. Manta on varsinainen sirkushyrrä.

  Manta tunsi joka yö vauvan potkivan. Se piti ihan mieletöntä meteliä eikä hän voinut nukkua rauhassa!

  Ei siis ollut ihme, että Manta oli entistä raivokkaampi sirkushyrrä, kun kaikkien hormonien lisäksi väsytti vietävästi, ei päässyt etupihaa pidemmälle, ei ollut ketään, jolle valittaa ja Feeliks oli hullu ääliö!

  Tämä oli eirittäin rankka raskaus. Lisäksi vauva tuntui viihtyvän mahassa yli aikaa.

  Manta ei herännyt ensikertaa juustopastansa seasta. 

"Syntyisit jo!" hän aneli. Hän kaipasi entistä kovemmin kotiinsa Mitä! -keskuksen roskalavalle. Häntä kadutti syvästi, että oli lupautunut vielä toimimaan lapsen hoitajana Feeliksin käydesätöissä.

  Vihdoin koitti sitten se yö, kun Manta heräsi hirvittäviin synnytyspolttoihin!

  "Aah! Feeliks! Feeliks!" Manta huusi, mutta miestä ei näkynyt, ei kuulunut.

  Hän oli nukahtanut olohuoneen sohvalle ja heräsi nyt äreissään.

  "Mikä sitä naista oikein vaivaa?!" hän mietti. Mantalla oli raskauden aikana ollut monesti tapana huutaa Feeliksille kaikista pienistäkin asioista keskellä yötäkin, joten Feeliks oletti tämän kutsuhudon olevan vain alku jälleen yhdelle saarnalle.

  Tällävälin Manta sai synnytettyä Juicyn suvun toisen sukupolven ensimäisen jäsenen! Pieni sinisilmäinen tyttövauva!

  Vanhemmat nimesivät jälkeläisensä Eleanoriks. Feeliks oli tullut huoneseen vasta huudon lakattua tarkistamaan mistä oikein oli kyse ja leperteli nyt haltioituneena pikku aarteensa ympärillä.

  Samana iltana Manta koki hurjan muodonmuutoksen. Hän päätti, että nyt oli vihdoin hänen tilasuutensa lähteä hieman tuulettumaan yöelämään.

  Mutta Feeliks nauroi hänelle melkein silmät päästään.

"Oletko oikeasti lähdössä tuon näköisenä?! Haha! Ei kukaan huoli sinua seuraansa kirveelläkään! Sitä paitsi, sinulla on lapsi huolehdittavanasi."

  "Ei, sinulla on lapsi huolhdittavanasi! Tänään teen mitä haluan! Olen sen ansainnut!" Manta sanoi kiihtyneenä. "Olen joutunut sietämään sinun komenteluasi jo tarpeeksi kauan!"

  "Hyvä on, hyvä on!" Feeliks myöntyi. "Mutten silti suosittele menemään ulos tuollaisen ilolinnun näköisenä!" Tämä oli Mantalle jo liikaa! Hän antoi avokämmenen heilua pitkin Feeliksin korvia.

  Tämä taas oli Feeliksille liikaa, joka sen enempiä miettimättä hyökkäsin Mantan kimppuun.

  Feeliks, Feeliks. Miksi aina ajaudut tappeluihin?

  Tästä mielenkiintoisesta kuvasta saattaa saada sen kuvan, että Feeliksiä olisi tällä kertaa onnistanut...

  Muttemme saa unohtaa, että Manta treensai yksinäiset päivänsä itselleen teräspakaroita. Nyt kyllä Feeliks saa vain myötähäpeää oskaseen, hävitä nyt ensin homolle ja sitten teinitytölle. Mitähän seuraavaksi, isoisä Hannes?

  Häviö tai ei, Feeliks ei antaut itsensä masetua. Vapaa-ajallaan hän keskittyi hoitamaan esikoistaa ja todennäköisesti ainoaa perijä ehdokastaan.

  Hän oli oikein (yli)holehtivainen ja (yli)tarkka isä.

"Pidän huolen, ettei yksikään mies ole sinulle kyllin hyvä, etkä koskaan lähde!" hän leperteli pienokaiselle.

  Manta taas joutui keskittymään etupihalla vieraileviin ihmisiin, sillä katkeroituneena häviöstään Feeliks oli antanut hänelle alentavasti kotiarestia.

  Myös ihanat hiuksensa menettänyt () Tino käpöstel toisinaan Juicyjen pihalla. Pahathan hänellä aina olivat mielessään, kuinkas muutenkaan.

  Tänäkin päivänä tuli vain varastaakseen lehden, vaikka väitti olevansa menossa kauppaan.

  Manta uusine ystävineen (en nyt millään saa hänen nimeään päähäni!) olivat tästä hyvin tuohtuneita. Kaverin sormi aivan vääntyi sättimisen voimasta!

  Liikuttuneena tästä Manta kertoi ystävälleen tilanteensa. Tämä näytti ymmärtävän, eikä paheksunut tapahtumia lainkaan.

  "Mitä jos kaattaisiin tänä yönä vähän pitämään hauskaa?" Manta ehdotti. "Suostuthan, kiltti?"

"Hyvä on", myöntyi heppu, joka oli täysin Mantan sinisten hiusten pauloissa.

  Illalla sitten Manta hiipi hiljaa soittamaan pojalle. Feeliks oli hyvin tarkkakorvainen ja vahti hänen liikkeitään jatkuvasti.

  "Moii! Livahdetaanko kohta sinne kaupungille?" Manta kailotti puhelimeen. Se siitä hiipimisestä.

  Vielä juuri ennen kuin poika ajoi etuovelle käytetyllä Volvollaan Mantaa hakemaan, hän ehti jättää kiitokseksi aiemmin päivällä pidetyistä treffeistä kaukoputken. Kiitos paljon!

  Yöpaitaisillaan Manta sitten kipitti kiireenvilkkaa etupenkille. Hän oli muka mennyt ajoissa nukkumaan, mutta olikin sitten salaa kiivennyt ulos ikkunasta. Voi kuinka nokkela tyttö...

  Feeliks taas tällävälin oli pohdiskellut itsekseen ja tullut siihen tulokseen, että olisi jo korkea aika päästää Manta kotiarestista. Hän päätti ihan pyytää anteeksi ehkä hieman typerää toimintaansa ja astui tytön huoneeseen varovasti.

  Vaan aijai, kun Manta ei ollutkaan sänyssään niin kuin olisi pitänyt! Feeliks kirosi mielessään ja lähti ulos odottamaan Mantan paluuta.

  Kun Manta sitten aamuyöllä palasi, Feeliks oli aivan raivona. 

"Kuvitella, että olin tulossa perumaan arestisi ja vielä pyytämään anteeksi! Ja mitä saan palkakseni! Sinä kittämätön olit karannut!" hän karjui Mantan kyyristellessä häpeästä.

  Pian tapauksen jälkeen Eleanor oli saavuttanut syntymäpäivänsä. Haiseva Manta ei malttanut edes suihkuun mennä, niin innoissaan hän odotti lapsen kasvamista kyllin isoksi, että hän saisi lähteä.

  Feeliks kuitenkin repi lapsen hänen käsistään.

"Hän ei ole vielä tarpeeksi vanha kasvamaan! Eikä tarpeeksi vanha olemaan ilman äitiään kasvettuaankin!" tämä huusi Mantalle, joka alkoi parkua turhautuneena.

  Mutta halusi Feeliks sitä tai ei, Eleanoorin oli lopulta pakko kasvaa. Feeliks leipoi hänelle kakun ja yhdessä he puhalsivat kynttilät sammuksiin.

  "Jihuu!" Feeliks huusi heittäen kasvavan lapsen ilmaan.

  Tämänäköinen pallero sieltä sitten laskeutui takaisin.

  Ja tällainen söpöliini siitä pallerosta hetken päästä tuli pienen peilireissun jälkeen. Isältään on aika paljon tosiaan perinyt.

 

Näin päättyy jo kolmas osa! Saa nähdä mitä tuleman pitää, yllätyksiä on nimittäin ehkä luvassa ;D Kommentteja taas mielelläni ottaisin vastaan, kiitos!